Homoseksiä bb homoseksuaaliseen naiset alasti

Seuraavaksi voitaisiin listata kaikkien aikojen 10 ihmistä joiden sukunimi alkaa vokaalilla ja lempiruoka sisältää perunaa. Ted Raikas Jäsen Suosikkijoukkue: Leonardo Da Vincin arvellaan olleen homoseksuaali, vaikka siitä on vaikea varmasti saada varmaa tietoa. Suuri mies, ehkä uskomattomimpia yleisneroja koskaan.

Yksi niitä henkilöitä joita olen itse aina ihaillut eniten. Aleksanteri Suuri taisi olla myös miehiin päin kallellaan. Voidaan tietysti ajatella valloittajana aika negatiivisena hahmona, mutta vaikuttanut historiaan taatusti monella tapaa ja aika hurja kaveri joka tapauksessa. Tove Jansson, tuo Muumien luoja.

Ei monta sanaa saavutuksistaan! Ja kait naisetkin on ihan yhtä lailla mainitsemisen arvoisia tässä? Homoseksuaalihan tarkoittaa yleisesti ottaen saman sukupuolen edustajasta kiinnostunutta. Loistava koomikko ja älykkö. Kunnon äijähomo, jota harvempi hompfoobikkokaan uskaltaa arvostella, koska miehen musiikillinen talentti ja habitus vaan on enemmän äijää kuin useimmilla heteroilla. Tsaikovski, yksi arvostuimmista klassisen säveltäjistä ja tuskin turhaan.

Lisään jos muistuu mieleen, tosin tuolta aloittajan listalta löytyis varmaan täydennys. Tosiasia on kuitenkin se, että historiassa on ollut merkittäviä homoseksuaalisia ihmisiä jotka ovat vaikuttaneet eri aloilla merkittävästi ja sellaisia tulee olemaan tulevaisuudessakin. Ted Raikas , Taitaa vaan jäädä useampi nimi mainitsematta, kun ei siitä suuntautumisesta ole tietoa. Jos näistä tiedetyistä pitäisi jotain aivan kärkinimiä hakea, niin jo mainitut Leonardo da Vinci ja Alan Turing ovat jossakin siellä päin.

Dee Snider Jäsen Suosikkijoukkue: Aivan käsittämättömän lauluäänen ja lavapreesensin omannut rock-kukko, joka eli kuin viimeistä päivää 45 vuotta. Merkitys rock-musiikin kehitykseen yksi alan kovimmista. Hänen sisäinen taistelunsa on vahvasta homoseksuaalisuuden läsnäolosta huolimatta ollut varmasti valtavasti kova, koska Mary Austin oli hänen elämänsä rakkaus.

Huhuthan ovat vahvat siitä, että Austinin lapsen isä olisi Freddie. Suurin osa perinnöstäkin meni loppuajan kumppani Jim Huttonin sijaan Marylle.

Yksi rock-historian kovimpia legendoja. Birminghamin metallijumala toi hevimusiikkiin vahvan homoseksuaalisuuden mausteen nahan, niittien ym.. Pysyi kaapissa pitkään, mutta ei kuitenkaan tullut hyljätyksi ulos tultuaan, vaikka sitä kovasti pelkäsi.

Lauluääni on yksi hevimusiikin vaikuttavimpia, vaikka iän myötä on pientä downgreidausta tullutkin. Ei varmasti tarvitse sen enempää perustella Sitten mennäänkin aivan eri osastolle. Legendaarisin kirjeenvaihtaja Aarne Tannisen ohella.

Parisuhde miehen kanssa tuli minulle pienenä yllätyksenä, vaikkei tainnut mikään kaappihomo sinänsä olla. En tiedä, oliko Kittilän Getsemane varsinaisesti homo, mutta kyrvistä ja miesten perslävistä tykkäsi sen verran, että lasketaan mukaan.

Oli viime presidentivaaleissa hyvä kakkonen. Arvostin todella paljon sitä, että hän uskalsi olla oma itsensä ja omaa hyvän itseironian. Tietty kannattajajoukko taas rakensi hänestä jotain Obaman tyylistä yli-ihmiskuvaa ja välillä homma lähti lapasesta. Jos asiapohjalta ja faktoilla argumentoi jotain Haaviston sanomista ym..

Tästä Pekka ei pitänyt yhtään ja antoi näille kiihkeimmille lempinimen city-juntit. Uskalsi myös ravisuttaa suvaitsevaispaattia arvostelemalla kettutyttöjä ja kaveeraamalla Teuvo Hakkaraisen kanssa. Hudson oli ensimmäinen iso stara, joka sairastui AIDS: Pysyi kuitenkin kaapissa loppuun asti ja homoseksuaalisuus tuli yleiseen tietoon kuoleman jälkeen.

Teki ison määrän elokuvia ja tunnetuin suoritus on varmasti Jättiläinen-eepoksessa, James Deanin kanssa. Ei kai nyt Suomen ensimmäistä julkihomoa voi tällaselta listalta pois jättää? Lapsuudesta muistan, kun vanhemmat velipojat odottivat aina Kenny Everett Show: Kuka voisi unohtaa Föhrin Juhaa, nahkahousuissaan ja äärimmäisen vakavana ennustamassa matalapainetta?

Dee Snider , Pet Shop Boysin Neil Tennant ja Chris Lowe ovat molemmat perä-aatteen miehiä ja heidät arvostan kyllä korkealle jo 30 vuotta kestäneen sekä kaupallisesti että musiikillisesti erittäin menestyksekkään uran ansiosta. Termiä "konepop" ei voi mainita ilman näitä herroja ja on käsittämätöntä kuinka korkeatasoisena ja tyylikkäänä duo on pysynyt kaikki nämä vuodet. Tennant on kaiken lisäksi upea laulaja ja mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista pop-lyyrikoista.

Ansiokkaita viestejä tuossa edellä, itse saisin raapia aika kauan päätä ja persettä ennen kuin keksisin peräti 10 arvostamaani homoseksuaalia. Wikipedian listaa tunnetuista homoista voi tietysti käyttää apuna, mutta en ole ihan varma kuinka luotettava tuo on. Ketjuun henkeen kai kuuluisi että homoudesta pitää olla varma tieto eikä pelkkiä epäilyjä ja mitkään bi-pelleilyt eivät oletettavasti kelpaa.

Vastaukseksi riittää yksi nimi, sillä suomalainen homo vastaa kymmentä ryssää. Homojen homo oli tietysti Carl Gustav Emil Mannerheim. Avausviestissä kerrotaan myös bi-seksuaalit hyväksytyiksi listassa, joten aloitan David Bowiella.

Uskomaton laulaja ja muusikko. Rikkoi rajoja ja kehitti mitä uskomattomimpia tarinoita ja hahmoja. Uskomattoman lauluäänen omasi myös Freddie Mercury. Itse asiassa aivan käsittämättömän upean. Jos haetaan kaikkien aikojen parasta rock-laulajaa, on Freddie erittäin lähellä kärkipaikkaa. Queen ei olisi ollut mitään ilman tätä Sansibarissa syntynyttä mestaria. Muusikkolistaa jatkaa Sir Elton John. Näiden huippusäveltäjien jatkoksi listassa seuraavana on Pjotr Tsaikovski , huippusäveltäjä hänkin.

Elämä ei Pjotrilla ollut helppo. Listan viimeinen muusikko on laulaja Jari Sillanpää. Sen todistaa jo myytyjen levyjen määrä. Nimikkoalbumi on, ei enempää eikä vähempää, Suomen myydyin äänite. Muusikkojen jälkeen siirrytään näyttelijöihin.

Frasier-sarjasta tunnettu David Hyde Pierce mahtuu myös tälle homolistalle. Seuraava homo on myös Frasieristä tuttu Dan Butler. Molemmat ovat toki näytelleet muitakin rooleja. Ja tehneet sen hyvin.

Viimeisenä listalla on poliitikko Pekka Haavisto. Poliittisen uran lisäksi plussaa Interrail-matkaoppaasta. Onko niitä edes niin monta? No ei, mietitäästä nyt. Kuten aina, tämähän ei taaskaan ole subjektiivista pohdintaa, vaan lista nyt vain on tässä ja pitää paikkansa. Mies, joka kykenee muuttamaan radikaalisti mieltään elämänsä aikana ja tekemään sen vaikutusvaltaisella tavalla kummallakin kerralla ei voi olla kovin huono jätkä.

Kiistämättä yksi kommentoiduimmista luvun ajattelijoista ainakin akateemisissa piireissä ihmistieteiden puolella. Propsit myös känniajeluista Uppsalassa. Freen ja Sharksin basisti, ei Stanley Clarken tyyppinen bassojumala teknisesti, mutta rockin suurimpia bassojumalia, joka jätti leimansa aina jokaiseen soittamaansa biisiin. Kaikkihan ne antiikin aikaan olivat vähän homoja ja pedofiilejä, mutta se nyt ei ollut silloin niin nöpönnuukaa.

En keksinyt kuin viisi varmaa paitsi Aristoteleen suhteen ei taideta olla varmoja, oliko hän homopoika vai ei - todennäköisesti kuitenkin sinne päin. Muita en pidä minään.

Leonardo Da Vincin oletettu homous on niin epäselvä ja osoittamaton asia, että katsoin parhaaksi olla huomioimatta häntä tässä yhteydessä. Jos kuitenkin osoittautuisi että Leonardolla olisi riittävät näytöt poikarakkauden saralla, niin hän kuuluisi ilman muuta listalle.

Da Vincin näytöillä ollaan hyvin lähellä maailmanhistorian 10 merkittävimmän henkilön joukkoa. Koskien siis avointa sarjaa jossa olisivat mukana niin heterot, homot, aseksuaalit kuin lehmänlempijätkin. Pittsburgh Penguins ja Tappara. Ette kai te nyt täysin ole unohtaneet BB-Nikoa? Hän kuuluu ehdottomasti listalle mukaan, mutta C. Mannerheim EI, kyllä se on fiktiota että hän olisi ollut homo. Pjotr Tšaikovski - 5. Freddie Mercury - Kaikki oleellinen jo sanottu. Burroughs - Yksi mielenkiintoisimmista kirjailijoista, jonka tuotantoon olen törmännyt.

Hypnotisoivaa, pelottavaa, sairasta ja hauskaa. Christer Kihlman - Joku on kutsunut suomenruotsalaisten Hannu Salamaksi. Kuvaa aika osuvasti hienoa kirjailijaa. Andy Warhol - Omituinen mies, aikansa lapsi, mutta hienoja töitä. Tarmo Manni - Hienoja elokuvarooleja. Valitettavasti en koskaan päässyt näkemään teatterin lavalla.

Minua on aina toisinaan mietityttänyt, että onko Mannerheimin väitetystä mieltymyksestä samaa sukupuolta edustaneisiin mitään konkreettista todistetta tai edes vakavasti otettavaa vihjettä. Hänen mieltymyksistään vastakkaiseen sukupuoleen löytyy kuitenkin ymmärtääkseni ihan virallisen historiantutkimuksenkin hyväksymät todisteet Mannerheim oli joka tapauksessa suurmies, eikä meikäläisen suhtautuminen häneen riipu siitä, oliko hän hetero tai bi Eikä minua haittaisi, vaikka hän olisi homo ollutkin.

Tämä vaihtoehto on kuitenkin todisteiden valossa suljettu pois No kun täällä on Leonardo mainittu, niin mainitaan myös toinen ninjakilpikonnista, eli Michelangelo. Mikke eleli omien sanojensa mukaan selibaatissa koko elämänsä, mutta aatelismies Cavalierille omistetut sonetit puhuvat toista kieltä ja kyseisten tekeleiden perään olisi ihan turha lisätä "no-homo", sillä niin selvää oli Miken ihastus nuoreen siniveriseen.

Eli mielestäni mies tähän ketjuun kuuluu. Herran saavutuksen taiteen parissa ei sinänsä esittelyjä kaipaa, mielestäni sikstuksen kappeli on kokonaisuudessaan taiteen suurimpia kokonaisuuksia, ellei jopa suurin. Lisäksi Daavid on todella vakuuttava veistos. Mikkehän takoi Daavidin kikulin esiin, mikä oli aikas kuohuttavaa silloin ja muutenkin kaverin teoksissa alastomuutta löytyy.

Ihmettelen vaan ettei isompaa vehjette Daavidille takonut, aikas katkarapu tuo on, luulisi että maestro olisi suuvaahdossa takonut oikein komean polveen asti ulottuvan suonikkaan röhmyn herralle, mutta less is more, vai miten sitä sanotaan. Noin muuten en yllättyisi jos muutkin renesanssiajan ninjakilpparit olisivat miehiin päin, sillä aikas paljon löytyy sieltä suunnalta säveltäjiä sun muita joita pippeli kiinnosti.

Katolisen kirkon mahti oli kyllä silloin valtava ja tuollaisesta touhusta tuli kuolemantuomio, joten ymmärrän hyvin ettei Sant'Angelon siltaa trampatessa "fabulous": Jokerit, Lostedt, Ben-Amor, Todd. Heitetääs edellisten listojen jatkoksi pari sopivahkoa kandidaattia.

Sergei Eisenstein - Oma aikansa yksi tunnetuimmista elokuvaohjaajista ja käsittääkseni merkittävä mies elokuvien kehityksen osalta. Varmaan yksi ainoista tuon ajan ohjaajista, jonka nimeen moni osaa yhdistää myös elokuvan nimen. Ernst Röhm - SA: Ja jos hän tuntee samoin, pelkään että tämän tytön ja hänen kämppiksensä "side" heikkenee, jos alamme seurustelemaan tämä tyttö on pojan kämppis ja paras ystävä, he ovat todella läheisiä. Mitä teen asian kanssa?

Lisättäköön, että hän tietää suuntautumisestani Lue vastaus. Olen kokenut jo pari viikkoa ihastusta tyttöön, mutta myös samanaikaisesti poikaa. Haluaisin tietää, olenko lesbo vai hetero kun olen ihastunut molempii. Koen suurempaa ihastumista siihen tyttöön, enkä ole uskaltanut kertoa siitä kellekkään, koska minua pelottaa.

Hän on eka naispuolinenhenkilö, johon olen koskaan ihastunut ja siksi se vähän pelottaakin! Terve, Olen 38v mies. Olen käynyt nuorempana baareissa, ja minulla on ollut suhteita. Lyhin oli sen yön, ja pisin muutaman kk: Nyt olen ollut muutaman vuoden yksin, ja uudelleen aloittaminen tuntuu vaikealta.

En halua aloittaa käymään taas baareissa. Tai muualla, missä ihmiset etsii pääsääntöisesti vain seksiseuraa. Haluaisin siis jotain pysyvämpää. Minulla on profiilit muutamalla deittipalstalla, mutta kukaan ei ota yhteyttä. Ajattelen että olen ruma, kun kukaan ei uskalla ottaa minuun yhteyttä.

On totta, etten ole ihan stereotyyppisesti homonorminen, neiti ja laiha. Mutta muuten minussa on paljon hyviä piirteitä. Minulla on yksinäistä ja iltaisin on vaikeaa. Ajattelen puhua jollekin terapeutille, mutta ne tuputtaa vaan rauhottavia. Mitä siis voisin tehdä? Olen vuotias nainen. Erosin viime kesänä miehestäni ja nyt olen 3 lapsen yksinhuoltaja. Olen varmasti jo teini ikäisestä tuntenut vetoa tietynlaisiin naisiin, yleensä myöhemmin oppien heidän olevan lesboja.

Kyllä monet miehetkin minua viehättävät, mutta yleisesti minusta naiset ovat huomattavasti kiihottavampia Ja näitä olen miettinyt yli kymmenen vuotta, myöskin oli yksi iso syy eroon ex- mieheni kanssa. Mutta eihän minulla Ole koskaan ollut mitään kenenkään naisen kanssa, en tiedä mistä haaveilen vai haaveilenko edes?

Olenko muuten vain kiinnostunut? Ja onko sillä edes loppujen lopuksi väliä? Ja olisiko ylipäänsä väärin lähteä etsimään omaa seksuaalisuuttani nyt kun olen jo äiti ja lapseni tottuneet ns. Normaaliin äiti-isä perheeseen ja sittemmin ero perheeseen? Olen 15 vuotias tyttö ja tunnen olevani lesbo. Minulla on tällä hetkellä tyttöystävä, josta tietävät läheiset ja vanhempani.

Ongelmani tässä on, että tyttöystäväni vanhemmat ovat järkyttyneitä suhteestamme ja se loukkaa, sekä harmittaa heitä hyvin paljon. Tämä on saanut tyttöystäväni epäröimään suhdettamme vähän, koska vanhempansa ovat niin rikki asiasta.

Kun tyttöystäväni kertoi asiasta, vanhemmilleen vakuutti hän kuitenkin, ettei asia muka vaikuttaisi suhteeseemme mitenkään, mutta nyt se on vaikuttamassa ja erittäin paljon. En missään nimessä haluaisi menettää tyttöystävääni varsinkaan, kun olimme ensin parhaita kavereita, jotka rakastuivat. Olen ollut monessa suhteessa pojan kanssa ennenkin eikä tytöt kiinnostaneet aiemmin kuin nytten ja tunnen jopa olevani syvästi rakastunut häneen ja samoin hän minuun.

Aina kun yritän puhua tästä ongelmasta mikä meillä on hänen vanhempiensa ja meidän välillä, hän sulkee minut ulos asiasta. Ja on alkanut peittelemään tunteitaan minuun. Vähän kuitenkin hän aina välillä puhuu yhteisestä tulevaisuudestamme, kun toisinaan tiputtaa minut maan pintaan ja sanoo että seurustelusuhteemme voisi olla loppumassa. Mikä neuvoksi, kun en halua menettää häntä, mutta hänen vanhempansa ovat asiansa tiellä ja tyttöystäväni luulee, että minusta eroaminen helpottaisi välejään vanhempiinsa?

Vuoden alkusyksystä tajusin olevani biseksuaali. Tulin kaapista ensin kolmelle suomalaiselle kaverilleni ja vähän ajan päästä parhaalle kaverilleni tekstarin kautta. Julkaisin myös twitterissä seksuaalisesta suuntautumisestani kertovan tekstin. Laitoin tekstistä näyttökaappauksen yksityiselle instagram-tililleni, jota seuraavat lähinnä vain jotkut kaverit ja muutama luokkalaiseni, ja lähetin kuvaan linkin noin viiden läheisimmän kaverin whatsapp-ryhmään. Olen siis tullut kaapista vain osittain, mutta tähän mennessä jokainen seksuaalisesta suuntautumisestani tietoinen on hyväksynyt minut biseksuaalina.

Minulla itsellänikään ei ole ongelmaa seksuaalisuuteni kanssa, olen itseasiassa ylpeä siitä ja täten hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Ensimmäinen ongelmani kuitenkin on siinä, etten uskalla tulla kaapista perheelleni. Äitini, pikkuveljeni ja isäpuoleni vitsailevat usein esimerkiksi homojen kustannuksella. Etenkin äitini vanhemmat ovat hyvin vanhanaikaisia, tyytyväisiä Donald Trumpin voittoon ja rasistisia. He vastustavat homoseksuaalisuutta vahvasti. Uskon, että isäni ja äitipuoleni hyväksyisivät seksuaalisuuteni, mutta kaapista tulo pelottaa silti paljon.

Toiseksi haluaisin vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan ja puolustaa lgbt-yhteisöä esimerkiksi taistelemalla heteronormatiivisuutta, koulujen ajatusta vain kahdesta sukupuolesta "tytöt sinne, pojat tänne" , ennakkoluuloja, yms. En kuitenkaan tiedä tähän sopivaa keinoa. Olen yrittänyt etsiä internetistä, mutten keksi mitään järkevää tapaa. Olisiko mahdollista saada vinkkejä tähän liittyen?

Minulla on kolmaskin ongelma. Muutamia kuukausia sitten tapasin sosiaalisen median kautta erään minua puolisen vuotta nuoremman miamilaistytön. Muutama viikko sitten hän pyysi minua tyttöystäväkseen ja vastasin myöntävästi. Pidän hänestä todella paljon, ja tiedän hänenkin pitävän minusta. Olemme sopineet puhuvamme videopuhelun heti, kun saamme järjestettyä molemmille sopivan ajankohdan, jollainen varmasti löytyy jo ensi viikolla.

Äitini on kuitenkin hyvin skeptinen internetkavereista. Olen ollut erään norjalaistytön hyvä ystävä jo kolme vuotta ja vaikka eräs läheinen ystäväni kävi jo vuosi sitten tapaamassa tätä yhteistä internetkaveriamme, ei äiti ole vieläkään hyväksynyt sitä, että tiedän tämän tytön olevan oikeasti se, joka sanookin olevansa.

Hän on kuitenkin tulossa huhtikuussa suomeen tapaamaan minua ja ystävääni. Minulla on siis jo kaksi syytä olla kertomatta tyttöystävästäni: Mitä minun siis pitäisi tehdä? Oon koht v biologisesti tyttö mutta nyt en koe olevani kumpikaan ja en oo ollu kiinnostunu miehistä viimeseen kahteen vuoteen. Asia muuttui vähän aikaa sitten kun aloin nähdä heistä eroottisia unia jossa harrastamme seksiä tmv ja yksi hyvä miespuolinen kaverini saa minut varpailleni jostain syystä. En kuitenkaan haluaisi seurustella em.

Hän tietää että tykkään naisista ja etten oo tyttö tai poika Lue vastaus. Olen kohta vuotias sateenkaarinuori, joka ei luokittele itseään sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Synnyin tyttönä mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, etten ole kumpikaan olen sen asian kanssa "sinut".

En koe vetoa ihmisiin, joilla on miehen uloke ja sekin on fine mulle. Tulin kaapista alkuvuodesta ja vanhempani alkavat vihdoin hyväksymään suuntautumiseni paras ystäväni ja ensirakkauteni oli eka, jolle kerroin, hänelle oli superfine nää jutut. Mutta ongelmana on, että sukupuoleni on perheelleni asia, joka on vaikea ymmärtää. En tykkää, että mua "tytötellään".

Mulla on kaks veljeä toinen on homo ja toinen ketero. Ne kutsuu mua virheellisesti siskokseen, mutta korjaavat sanalla "sisarus" ei siksi että hyväksyisivät -päinvastoin. Vaan siksi etten suuttuisi Mutta vielä näistä mun vanhemmista. He eivät suostu kutsumaan mua mun poikanimellä ja muutenkaan eivät tajua miksi haluisin pienemmät rinnat. Edellistä juttua vielä isompi ongelma on se että fanitan yhtä naispuolista laulajaa ja fanitukseni alkaa menemään pahasti yli.

Minusta tuntuu kuin en pystyisi elämään ilman häntä. Hän kuuluu myös sateenkaariväestöön ja on kihloissa toisen naisen kanssa. En myöskään saa mielestäni yhtä toista tyyppiä, joka myös seurustelee tytön kanssa käytin sanaa "tyyppi", koska hän ei koe olevansa kumpikaan, niinkuin en minäkään.

Hän on niin ihana mulle ja semmonen läheisyysihminen, joka tykkää esim. Minun on vaikeaa hyväksyä se tosiasia että hän on varattu. Ja vielä kolmas juttu. Mua pelottaa et oon sinkku koko loppuelämäni Olen kyllä seurustellut sekä pojan että tytön kanssa, olivat tosin superlyhyitä juttuja.

Minun on todella vaikeata olla puhumatta idolistani edes 10 minuutin ajan. Pitäisikö minun muuttaa itseäni muiden mieliksi? Olen 20v helsinkiläinen mies, ja lukemieni kuvausten perusteella pystyisin määrittelemään itseni aseksuaaliksi. En ole koskaan tuntenut seksuaalista halua ketään kohtaan ja ystävieni tarinat seksiseikkailuistaan kuulostivat lähinnä oudoilta ja vastenmielisiltä. Muutamaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan olisin ehkä halunnut tutustua paremmin, mutta tämän "yksityisasiani" takia en koskaan uskonut, että minulla on siihen mahdollisuuksia.

En ole myöskään pyörinyt klubeilla tms. Työn ulkopuolella vietän suurimman osan ajasta yksikseni ja viihdyn hyvin omissa oloissani, mutta välillä kaipaan sellaista tietynlaista hellyyttä ja läheisyyttä. En pidä itseäni myöskään mitenkään epäsosiaalisena tai koe, että minulla olisi vaikeuksia tulla toimeen ihmisten kanssa. Vain seksuaaliset mielihalut puuttuvat, enkä ole koskaan esim.

Aseksuaalisuus ei ole minulle sinänsä kummoinen asia, mutta mietin usein, voisivatko menneisyyden traumat vaikuttaa siihen jotenkin? Jouduin koko peruskoulun ajan vakavan, pitkäaikaisen koulukiusaamisen kohteeksi. Siihen kuului kaikenlaista nimittelyä, kiusantekoa, perättömien huhujen levittämistä, joukosta poissulkemista, suoraa fyysistä väkivaltaa jota vastaan puolustautuakseni aloin harjoitella itsepuolustuslajeja ja jopa seksuaalista häirintää. Olin ennen säännöllisen urheiluharrastuksen aloittamista hieman ylipainoinen, ja minua haukuttiin "tissimieheksi" ja jotkut luokan pojat puristelivat minua nänneistä niin lujaa, että ne menivät mustelmille.

Tästä kaikesta aiheutunutta ahdistusta ja vihaa purin kamppailulajien ja raskaan musiikin avulla. Lukioaikana pysyttelin enimmäkseen omissa oloissani, enkä juuri kaveerannut ihmisten kanssa, koska pelkäsin että kiusaaminen alkaisi uudelleen.

Olin siis lukiossa se "outo yksinäinen tyyppi" josta kukaan ei oikein tykännyt. Lukion jälkeen korjasin puhevikani ja armeija-aikana sosiaalinen elämäni alkoi palata edes jokseenkin raiteilleen ja opin uudestaan tutustumaan ja luottamaan ihmisiin. Nyt minulla on yliopisto-opiskelut tähtäimessä ja suunta eteenpäin. Meikäläistä siis askarruttaa, olisivatko vaikeat kouluvuoteni voineet vaikuttaa seksuaalisuuteeni? Ja jos kyllä, niin miten? Hei, olen lähes vuotias teinityttö, joka haluaisi esittää pari hämmentynyttä kysymystä.

Noin kuukausi sitten löysin aseksuaalisuuden määritelmän. Sen luettuani jokin lukko sisälläni oli avautunut loksahtaen ja hyvänolon tunne oli täyttänyt minut. Minusta tuntui, että olin oppinut ymmärtämään itseäni taas hieman paremmin, sillä löysin selityksen sanoittamatta jääneelle huolelle, jota olin tuntenut jo pitkään.

Ennen "valaistumistani" olin häpeissäni siitä, että ystäväni rönsyilevät puheet seksistä kammottavat ja hieman ahdistavat minua. Lisäksi yritin korjata itseäni yrittämällä totuttautua seksiä sisältävien tekstien lukemiseen. Vasta pari päivää sitten ymmärsin, että minun ei tarvitse muuttua, ei ainakaan sillä tasolla.

On aika ironista, että samaan aikaan ajattelin rakastavani itseäni sellaisena kuin olen, kun tosiasiassa yritin korjata itseäni ajatellen, että minussa oli jotakin pielessä. Ajattelin, että jossain vaiheessa alkaisin haluamaan seksiä tai tuntemaan seksuaalista vetovoimaa.

Mutta minä en kirjoittaisi tätä tekstiä tällä hetkellä, jos se olisi tapahtunut. Seksin harrastaminen ei houkuttele millään tavalla ja on se minulle jopa pelottava ajatus, sillä jos sitä sattuisin joskus harrastamaan, haluaisin sen olevan ainoastaan "sen oikean" kanssa. Tämä yksi-seksikumppani-koko-elämän-aikana-utopia juontuu muun muassa minun uskonnollisesta vakaumuksestani ja siitä, että minä en yksinkertaisesti halua antaa itseäni niin syvällä tasolla monelle ihmiselle.

Pelkään myös, että jos ottaisin pelottavan askeleen ja luopuisin neitsyydestäni, menettäisin sen henkilölle, joka ei ymmärtäisi kuinka vakava asia seksi on minulle. Koin yksipuolista rakkautta erästä poikaa kohtaan muutaman vuoden ajan, joten tiedän olevani heteroromanttinen aseksuaali.

Tunteeni päättyivät häntä kohtaan pari vuotta sitten ja minä en yhdessäkään vaiheessa toivonut häneltä enempää kuin vastausta tunteisiini. Sen jälkeen en ole tuntenut edes lyhyttä ihastusta. Ikäluokkani pojat ovat minulle vain joukko poikia, ja en ole tuntenut minkäänlaista vetovoimaa heihin enkä tyttöihinkään. Se on mielestäni sääli, sillä pidin ihastuneena olemisen tunteesta.

Mitä seksuaalinen vetovoima oikeastaan on? Ymmärrän kyllä määritelmän, mutta en tiedä olenko tuntenut sitä vai en. Ja onko minulla oikeus sanoa olevani aseksuaali samalla kun saatan olla vain erittäin epäkypsä tapaus? Itse ainakin tunnen vahvasti olevani aseksuaali, mutta välillä epäilen itseäni. Ja jo ennen kuin olin ymmärtänyt olevani aseksuaali, olin päättänyt odottavani neitsyyteni menettämistä avioliittoon asti.

Voinko minä siis olla aseksuaali, vaikka samaan aikaan minulla on myös vakaumuksellisia syitä olla harrastamatta seksiä? Ja miten voin tarvittaessa selittää olevani oikeasti aseksuaali ja etten käytä aseksuaalisuutta vain tekosyynä "pihdata"? Äitini mielestä olen liian nuori miettimään näitä asioita, mutta haluan itse jonkinlaisen varmuuden asiasta. En halua viettää seuraavia 8 vuotta pohtien voinko mieltää itseäni aseksuaalina, samalla kun aivoni vielä kasvavat. Rakastan itseäni sellaisena kuin olen ja kuukausi sitten opin rakastamaan itseäni hieman vahvemmin aseksuaalisuuden käsitteen löydettyäni.

Tietenkin välillä huolestuttaa, löytyykö ketään, joka hyväksyisi sekä aseksuaalisuuteni että uskoni ja jopa jakaisi sen kanssani. Luotan kuitenkin, että kaikki menee hyvin. Enää en nimittäin yritä "korjata" itseäni. Olen viime aikoina pohtinut omaa seksuaalista suuntautumistani.

Ikää minulla on kohta vuotias nainen ja tuntuu, että en vieläkään tiedä kuka olen ja mitä haluan. Nuorena ihastukseni olivat aina poikia, koskaan ei mitään vakavampaa ole kuitenkaan kehittynyt.

Joka kerta kun olemme edenneet tutustumisvaiheen ohi, minulla iskee tietynlainen kiinnostuksen lopahtaminen ja pakokauhu. Koskaan suudelmia pidemmälle en ole edennyt ja aina on tuntunut siltä, että seksi miehen kanssa ei minua kiinnosta.

Minulla on paljon kavereita jotka seurustelevat saman sukupuolen kanssa, minusta tuntuu, että kaikki kuitenkin olettavat, että minä tulen miehen kanssa seurustelemaan ja tämä on yksi asia mikä minussa ärsyttää.

Viime aikoina minussa on herännyt juuri ihastuksen tunteita nimenomaan naisia kohtaan. Minua kuitenkin pelottaa ajatus siitä, jos näytän tunteeni naista kohtaan niin mitä muut siitä ajattelee ja kun en itsekkään varmaksi tiedä pystyisinkö naisen kanssa seurustelemaan. Tällä hetkellä tämä kuitenkin houkuttelee minua, koska naisten olemus ja luonne ylipäätään tuntuu minusta oikeammalta kuin miesten. Toisaalta minua huoletuttaa se, kun tosiaan olen neitsyt ja minulla jauhaa ajatus että seksiä en miehen kanssa halua.

Olen miettinyt että enhän minä voi tietää varmaksi mitä haluan jos en esim seksiä ole kokenut, joten pitäisikö? Tiedän että en pysty kenenkään puolitutun kanssa sitä tekemään mutta jos ajatusmaailmani on tämä miten voisin jonkun luotettavan miehen löytää jos en edes ole varma haluanko seksiä hänen kanssaan harrastaa.

Koska tällä hetkellä kiinnostukseni naisissa on, en tiedä pitäisikö minun rohkeasti kuunnella tunteitani ja katsoa johtaisiko se johonkin, tähän liittyy kuitenkin pelko siitä, että mitä jos en pysty ja loukkaan esim sitä naispuolista henkilöä. En tiedä pystyykö kukaan minua millään tavalla auttamaan, on tunteet ja pää vaan niin pyörällä. Olen vuotias lesbo ja haluaisin kysyä, kuinka voin tulla vanhemmilleni kaapista ulos!!

Minulla on vuotta nuorempi tyttöystävä ja haluaisin esitellä tämän ensiviikolla vanhemmilleni, mutta pelkään että vanhempani ajaisivat minut pois kotoa tai vastaavaa, vaikka molemmat sanovat että hyväksyvät minut minkälaisena tahansa. Hei, Olen 17—vuotias homo. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, miten alaikäisenä pystyisin tapaamaan homoja tarkoituksessa, että jossain vaiheessa voisimme alkaa seurustella.

En siis kysy, mistä löydän seksiseuraa näitä viestejä on aivan liikaa keskustelupalstoilla vaan miten nuoret homot voivat löytää seurustelukumppanin. Olen miettinyt pääni puhki sitä, missä voi tavata näitä henkilöitä. Yhteiskunnallinen olettamus on se, että jokainen on hetero, ellei hän toisin kerro, joten jokaisen hyvännäköisen ja mukavalta vaikuttavan miehen kanssa ei voi tai voisi, mutta en viitsi mennä jutustelemaan.

Mietin ylipäätään, onko samankaltaisia "ongelmia" yleisesti nuorissa homoissa vai olenko jossain kuplassa, missä en huomaa nuorten homojen parisuhteita? Olenko tämän ajatuksen kanssa aivan metsässä? Kontekstina lisättäköön se, että olen tullut kaapista vanhemmilleni ja parhaimmille ystävilleni.

Mahdollinen "julkinen ulostulo" esim postaus facebookiin on minulle yhdentekevää enkä pidä sitä tärkeänä — mahdollisesti parisuhteen myötä tälläinenkin voisi tapahtua Koko suku on homofobinen, joten minullekin opetettiin jo ihan pienenä, että kaikki muu paitsi heterona oleminen on väärin. Onneksi sain tietää asioista lisää ja hyväksyin seksuaalivähemmistöt yläasteella. Vuosi sitten tajusin jotenkin olevani bi.

Se tuntui oikealta ja hyväksyin seksuaalisuuteni, mutta en ole uskaltanut tulla kenellekään ulos kaapista, koska pelkään muiden reaktioita, vaikka tiedänkin että ystäväni hyväksyisivät minut. Mutta nyt olen alkanut miettiä seksuaalisuuttani. Minulla ei ole mitään kokemusta, joten voinko vielä määritellä itseäni miksikään? Sen lisäksi, olen pohtinut paljon ihastuksiani ja mieltymyksiäni.

Minulla on ollut pari ihastusta ja ne kaikki ovat olleet poikia kohtaan. Haluaisin olla pojan kanssa joskus suhteessa. Mutta seksi poikien kanssa ei tunnu kiinnostavan samalla tavalla kuin tyttöjen kanssa. Muistan, kuinka jo ensimmäisissä seksuaalisissa fantasioissani pidin paljon enemmän kahden naisen välisestä seksistä kuin miehen ja naisen.

Se on aina tuntunut huomattavasti kiihottavammalta. Olen katsonut myös pornoa, ja lesboporno on huomattavasti parempaa kuin heteroporno. En ole varma olenko hetero vai bi. Pitääkö minun odottaa, että saan jotain kokemusta ja miettiä sitten mikä tuntuu oikealta? Tämä asia on ahdistanut minua jo pitkään, varsinkin kun asuu vanhempien luona ja tietää että jos olen bi ja he saavat joskus tietää, he varmaan heittävät minut ulos eivätkä varmaan halua nähdä minua enää ikinä.

Olen siis vuotias pian 17 - vuotias tyttö. Eli en siis tosiaankaan ole varma olenko bi, lesbo vai hetero. Minulla on ollut kaksi suhdetta pojan kanssa jotka kumpikin päättyivät omasta aloitteestani sillä yhtäkkiä kesken suhteen en vain pitänytkään tästä pojasta, tämä hämmensi minua niin paljon että muserruin.

Nyt olen ollut jonkin aikaa yksin ja tässä eräänä päivänä ajattelin että voisin huvinvuoksi käydä YouTubessa katsomassa minkälaisia tyttöpareja siellä on.. Ja kun näin kahden tytön suutelevan toisiaan, tunsin oudon lämpimän fiiliksen ja että voisin itsekin seurustella tytön kanssa. Kuitenkin pelkään hyväksyä itseäni lesbona tai bi: Koen sen jotenkin vääräksi aloittaa seurustelu tytön kanssa Olen tuntenut samoja tunteita joskus muulloinkin, siis että tytöt olisivatkin kiinnostavampia.

Onko vaihe vain ohimenevä vai miten pitäisi toimia? Aloitin opiskelun yliopistossa viime syksynä ja eräässä tapahtumassa tutustuin ihanaan tyttöön. Olin pitkään vältellyt ihastumista, koska siten olin saanut itselleni selitettyä, miksen vielä seurustellut tai miksen uskaltanut tehdä mitään asialle. Ihastuin kuitenkin kerta kerralta enemmän tähän tyttöön. Lopulta sain itseni rohkaistumaan jopa sen verran, että aloitin juttelun tytön kanssa facebookin välityksellä aiemmin olimme jutelleet muutaman kerran.

Parin viikon juttelun jälkeen tyttö pyysi minua kahville. Sen jälkeen olemme säännöllisesti nähneet, kahvilla, elokuvissa, minun luonani, hänen luonaan - välillä hänen ja välillä minun aloitteestani. Minulle selvisi pian, että hänkin on kiinnostunut tytöistä ja ensi kertaa elämässäni ajattelin, että minulla voisi olla mahdollisuus. Meillä on aina hauskaa yhdessä ja tuntuu kuin aika vain vilahtaisi ohi.

En voi olla haaveilematta, vaikka kovasti yritän. Aina välillä ole varma, että hänkin on kiinnostunut ja sitten taas sätin itseäni ja luulen ylitulkinneeni kaiken. Hän on meistä se kokeneempi, jolla on yksi parisuhde takanaan ja muutama vuosi enemmän ikää, joten tavallaan elättelen toivoa, että hän tekisi jonkinlaisen aloitteen. Itse tuntuu, että vaikka olen jo parikymppinen, olen täysin pihalla, enkä edes tiedä miten tulkita mitään. En ole koskaan seurustellut tai edes pitänyt ketään kädestä romanttisessa mielessä ja jotenkin kokemattomuuteni tuntuu häiritsevän kovasti itseäni.

Miten voisin lähestyä asiaa, kun en tiedä haluaisiko hänkin jotain enemmän vai pitääkö hän minua vain yhtenä ystävistään? Ensinnäkin kerron pientä kontekstia. Olen aina puolustanut vähemmistöjä, varsinkin seksuaalisuus- ja sukupuoliasioissa.

Kun menin yläkouluun, minusta ja yhdestä luokkatoveristani tyttö tuli parhaat kaverit. Aluksi minulle tuli pieniä 'hupsuja' ajatuksia, kuten 'Mitä jos nyt ottaisin hänen kädestä kiinni?

Pikkuhiljaa huomasin, että ajatuksista tuli haluja. Tunteista tuli suurempia, vaikuttavimpia ja riskeeraavia. Ne kasvoivat ja laajenivat ja aina kun katsoin häntä, minulle tuli miellyttävä, mutta samalla kahlittu olo.

Kerran en kestänyt enempään ja kerroin yhdelle kaverilleni. Olo helpottui, mutta noin viikon jälkeen tunteet palasivat ja pahentuivat entistä enemmän. Aloin tosissani unelmoida suhteesta tämän ystävän kanssa ja kosketuksen vastustaminen oli mahdotonta. Lopulta kerroin ihastuksen kohteelle. Ajat olivat olleet hankalia, joten aloin jopa itkemään, mutta hän otti asian rauhassa vastaan. Me olemme vieläkin ystäviä, mutta valitettavasti enempää meistä ei voi koskaan tulla.

Hänelle kertomisen jälkeen ei ole ollut niin paljon ongelmia tämän kanssa, mutta jos ajattelen sitä, alan taas tärisemään ja tuntemaan lämpöä sisällä. Olen nyt hyväksynyt itseni lesbona. Kaverini tietävät ja olen facebookissa pistänyt tietoihini olevani kiinnostunut naisista, mutta perheeni ei tiedä.

Kuitenkin tiedän, että he hyväksyvät minut ja olen päättänyt, että esittelen heille tyttöystäväni normaalisti, kun sellaisen saan.

Ei tarvitse käskeä heitä istumaan ja selittää että tykkään tytöistä. Mutta aina välillä epäröin seksuaalisuuttani. Joskus mietin, että olinko väärässä ja että olen hetero, vai olenko ehkä bi, vai mahdollisesti aseksuaali. Minua saa epäröimään joskus se, että ajattelen joidenkin miesten olevan söpöjä tai komeita jne. Aseksuaalia olen miettinyt, koska minua ei seksi kiinnosta ollenkaan. Se on hyvin mahdollista, että se on vain ikäni takia, mutta silti epäröin.

Kiihotun kyllä 'melko useinkin' mutta itse seksi ei kiinnosta, ei miesten eikä naisten kanssa. Olen melko varma olevani lesbo, mutta eihän ne ongelmat siihen lopu, ei ne koskaan.

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni kauhistellut sitä, että olen yksin ystävänpäivänä. Haluaisin suhteeseen suuresti, mutta silti tunnen olevani liian nuori siihen. Mutta no, jos siihen haluan ja osaan pitää huolta itsestäni, kai minä ihan hyvin pystyisin, mutta en tiedä miten löytäisin ketään. Uskoakseni olen liian nuori nettideittailuun ja varsinkin baariin menemiseen. Olen miettinyt, että voisin mennä Setan nuorten sateenkaarikahvilaan, mutta ajat eivät sovi minulle. Toivottavasti voisitte auttaa minua jossain.

Viestistä tuli aika pitkä No enempää en osaa sanoa. Olen vuotias tyttö ja hiljattain olen alkanut tajuta, että olen kiinnostunut naisista.

Tämän asian tajuaminen on tuottanut paljon ahdistusta mutta myös selkiyttänyt joitain asioita. En ole täysin varma olenko bi vai lesbo. En haluaisi lokeroida itseäni mihinkään mutta kuitenkin ahdistaa epätietoisuus.

Minulla on ainoastaan kokemusta vastakkaisen sukupuolen kanssa "säätämisestä" ja kerran olen seurustellut hyvin lyhyen aikaa. Olen siis tuntenut vetoa myös miehiin mutta en nyt kuitenkaan vähään aikaan monien pettymyksien jälkeen. Hiljattain olen tutustunut netissä erääseen saman ikäiseen tyttöön.

Viestitellään päivittäin ja tiedän että hän on suuntautunut vain naisiin ja täysin sinut asian kanssa, toisin kuin minä. Olen jotenkin hyvin ahdistunut ja pelkään eniten ystävien ja muiden läheisten reaktiota, jos kerron. Pelkään myös, että menettäisin ystäväni tämän vuoksi.

Tiedän että he eivät ikinä olisi arvanneetkaan minusta tällaista. En tiedä mitä teen, olen täysin yksin asian kanssa. Epäilen olevani lesbo, ajatus seksistä miehen kanssa inhottaa ja olen ihastunut tyttöön. En ole vielä tullut kaapista ulos, mutta haluaisin kertoa siitä parille harkitulle henkilölle, joista toinen on paras kaverini.

Olen ihastunut parhaaseen kaveriini, joka on hetero. Yhtenä päivänä keskustelu päätyi lesboihin. Kaverini rupesivat puhumaan kuinka hirveää olisi, jos joku kaveri olisi lesbo. Ihastukseni kohde sanoi, ettei ikinä voisi tykätä tytöstä sillä tavalla. Ja muut sanoivat, etteivät voisi olla henkilön kanssa koska heillä on pelko ihastumisesta. Mainitsin sitten siinä jotain, että minua ei haittaisi, vaikka ystäväni olisi lesbo ja heti kaikki syyllistivät.

Haluaisin kertoa tästä jollekin mutta en uskalla koska juorut leviäisivät heti näin pienellä paikkakunnalla. Epäilen että kaverini alkavat kohta jo epäillä jotain. En haluaisi olla yksin tämän asian kanssa mutta menettäisin kaikki ystäväni siinä samassa.

Enkä halua vielä kertoa vanhemmillekaan. Olen ihan pulassa mitä mun pitäisi tehdä? Olen pian vuotias tyttö. Olen seurustellut kahden eri pojan kanssa, toinen suhde kesti vain puoli vuotta, mutta toinen oli kolme vuotta pitkä ja erittäin syvä. Erosta on nyt puolisen vuotta, ja alan olla päässyt siitä yli.

Olen samassa harrastustiimissä erään itseäni kaksi vuotta nuoremman tytön kanssa. Vuosi sitten välimme lähenivät, meistä tuli hyvät ystävykset, ja aloimme viettää aikaa myös treenien ulkopuolella. Harrastukseemme kuuluu matkustelua, joten olemme viettäneet paljon aikaa myös ulkomailla. Emme ole juuri puhuneet seurustelusta, hän tietää, että olen seurustellut poikien kanssa. Hänen ystävissään on paljon eri seksuaalivähemmistöjen edustajia, ja hän on usein osallistunut prideen.

Olen palavasti ihastunut tähän tyttöön. Olen aika sekaisin, tunnetta on jatkunut jo yli kaksi kuukautta. En pysty nukkumaan, kun mietin hänen kosketustaan, kasvojaan, ääntään Haluaisin vain pitää häntä sylissäni, turvassa ja suudella häntä ja saada hänet onnelliseksi.

Koen häntä kohtaan myös seksuaalisia tunteita. Ongelmani on, että en uskalla edetä, mutta en myöskään kestä tätä epätietoisuutta. Pelkään menettäväni ystävyyden, sitä paitsi yhteisen harrastuksen vuoksi vietämme paljon aikaa yhdessä enkä halua kiusaannuttaa välejämme. Olemme molemmat kovin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita, joten halailemme ja koskemme paljon. Tyttö on myös muutaman kerran kaveriporukasta kotiin lähtiessä vetänyt minut kädestä mukaansa ja olemme sitten vielä jutelleet kahdestaan ja olen saattanut hänet kotiinsa.

En saa selvää olenko hänelle vain hyvä kaveri, vai jotain enemmän. Olen yrittänyt kosketuksilla ja katseilla viestittää hänelle tunteistani, en uskalla edetä enempää, etten säikäytä häntä. Miten saisin selville hänen ajatuksiaan? Tiedän että tämä on kysymistä varten mutta tahdon enimmäkseen vain avautua ja kysyä olenko normaali ja missä voisin puhua näistä asioista.

Olen pan-seksuaali mutta vielä kaapissa oikeassa elämässä, yksi ystäväni tietää. Internetissä esiinnyn avoimesti pan-seksuaalisena, mutta olen jo pari kertaa saanut kritiikkiä siitä etten oikeasti ole pan-seksuaali koska pidän enemmän tyttömäisistä pojista ja tytöistä kuin macho-miehistä.

Internetissä olen myös jakanut kuvia itsestäni useiden poikien ja miesten kanssa, roolileikkinyt, yleisesti sekä tyttönä. Usein tunnen seuraavana päivänä "krapulaa" eli mietin mitä taas tuli tehtyä. Usein minua huomattavasti iäkkäämmät miehet pyytävät kuviani, joskus pissaamis- tai köyttämiskuvia. Mutta minua häiritsee vain se että nautin erikoistenkin pyyntöjen toteuttamisesta ja itseni kuvaamisesta, onko tämä normaalia?

Siis olenko exhibitionisti tai jotain? Katselen myös pornografiaa, yleensä joka ilta. Yleisimmin hentaita pornograafista animea tai mangaa jossa esiintyy "trap" hahmoja tytöiltä näyttäviä poikia tunnen pornon vievän aikaa yöuniltani joita tarvitsisin lukiossa.

Joskus ihastun anime- tai kirjahahmoon joka ihmetyttää minua jälkeenpäin. Kun pidän jostakin hahmosta, kuvittelen hänen kulkevan rinnallani koulussa yms. Olen alistuva ja haluaisin myös pukeutua tytöksi sekä tulla köytetyksi.

Pelkään erikoisten halujeni sekä useiden fetissieni ajavan karille tulevat rakkaussuhteeni jos niitä tulee olemaan. Myös mahdollisista keskustelupalstoista olisi mukava tietää.

Kiitos vastauksista jo etukäteen, hei hei! En tiedä olenko hetero vai bi? Pidän pojista ja tytöistä. Ihastuin erääseen tyttöön ja poikaan. Asiat menivät monimutkaisiksi ja tunteet loppuivat. Ja nyt olen ihastunut taas poikaan ja siihen samaiseen tyttöön. Välillä minusta tuntuu, että on outoa olla ihastunut tyttöön? Mutta sitten taas ei. Hei, Olen kohta v nainen ja pitkään identifioinut itseni biseksuaaliksi.

En ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut romanttisesti naisen kanssa. Yleensä syy on ollut vain mielenkiinnon lopahtaminen, mutta näin vanhempana myös haluttomuuteni seksiin. Onko mahdollista olla biromanttinen, mutta aseksuaali? En ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali, ennen kuin paneuduin aiheeseen muutama kuukausi takaperin ja tunnistin itseni monesta kuvauksesta.

Ongelmani on, että en haluaisi olla aseksuaali. Ahdistun tilanteesta, jossa joudun jonkun deitin tms. Haluaisin haluta, joten kieltäytyminen tuntuu aina pahalta, vaikka tiedän että totta kai minulla on oikeus olla suostumatta mihinkään. En myöskään olen varma, että olenko edes täysin aseksuaali. Libidoni on äärimmäisen olematon enkä käytännössä koskaan halua seksiä. Kuitenkin masturboin yleensä kylläkin vain, jos minulla on tylsää , mutta en ikinä kuvittele ketään tuttua seksuaaliseen tilanteeseen, harvoin edes itseäni.

Seksistä en pahemmin tykkään, ei se nyt täysin vastenmielistä ole, mutta ei oikeastaan tunnu fyysisesti eikä henkisesti miltään.

Tuntuu, että olen excluded tästä joukosta kun en kaipaa seksiä. Haluaisin myös parisuhteen joskus, mutta mistä edes löydän jonkun, joka suostuisin seksittömään suhteeseen? Onko edes normaalia pohtia tällaisia näin myöhään? Tuntuu ettei ajatuksista ota mitään selkoa mihinkään suuntaan Olen 15 —vuotias ja biseksuaali, mutta vielä kaapissa perheen ja ystävieni kesken. Käyn itse suhteellisen säännöllisesti HLBT järjestöjen seksuaali- ja sukupuolivähemmistönuorille tarkoitetuissa ryhmissä kuten HeSetan nuorten illoissa, Sateenkaarikahvilassa, Tukinetin Sinuksi-chatissä ja yritän parhaani mukaan osallistua mahdollisimman moneen Pride-tapahtumaan, mutten ole pystynyt kertomaan siitä kellekään.

Aluksi stressasin siitä, pitäisikö minun kertoa tästä tai "tulla kaapista ulos", mutta ymmärsin olevani tyytyväinen niin vaikka olisi kiva kertoa kaverillekin, mutten tiedä, ymmärtääkö ne. Olen monesti mennessäni nuorten iltoihin, valehdellut äidilleni ja kavereilleni olinpaikastani ja valheiden lisääntyminen viimeaikoina — erityisesti biseksuaalisuuden hyväksyttyäni — on vaivannut minua suuresti ja tunsyyllisyyttä siitä, koska valehteleminen ja salailu ei ole tapaistani.

Haluaisin kyllä kertoa tästä jollekin, mutta pelkään sen myös leviävän. En halua heterojen luulevan sen olevan minulle niin iso asia tai kaikkea itsessäni. Aikaisemmassa kysymyksessä kerroin, etten olisi millään valmis kertomaan äidilleni. En varmaan sitä olekaan. Voisin kyllä sivussa mainita ettei sukupuoli tai tytön kanssa olo ole niin vakavaa. MUTTA en olisi ehkä varma kertoisinko vierailuistani nuorten illoissa tai -kahvilassa, koska pelkään hänen luulevan, että haen tarkoituksella lisää osaa aiheesta elämääni..

Kiitos vielä etukäteen, tiedän tekstin olevan jo pitkä ja toivon ja uskon kaiken sanomanne auttavan, älkää tiivistäkö! Olen vuotias jätkä ja haluaisin avautua seksuaalisuudesta jollekulle. Reilu vuosi sitten aloitin armeijan ja nyttemin opiskelen yliopistossa. Olen aina esiintynyt heterona sekä kavereille että läheisille. Ongelmana on se, että viimeisien vuosien aikana olen huomannut ihastuneeni vain miehiin.

Tytöt ovat omalla tavallaan söpöjä ja ihania, mutta melkein aina kiinnostus herää, kun tutustun paremmin johonkin jätkään.. Olen kerran seurustellut yhden tytön kanssa, mikä oli todella mukavaa ja pidin tytöstä kovasti, ero tuli sitten, kun aloitettiin koulut eri paikoissa.

Muuten en ole seurustellut kenenkään kanssa, vaikka olisin halunnut. Tälläkin hetkellä olen ihastunut korviani myöten yhteen luokan pojista, hauskaan ja pirteään hetero urheilijaan, joka on yksi uuden kaveripiirin jäsenistä. En kuitenkaan ole paljastanut kellekään mitään, koska pelkään. Minulla on nyt se oikea kaveripiiri, jossa viihdyn ja haluan olla, enkä haluaisi pilata juttua kertomalla, että pidän miehistä. Plus uskon vahvasti, että asenteet muuttuu väkisinki jos kerron.

Pelkään myös että juttu alkaa levitä, jos kerron asiasta jollekkin. En haluaisi kuunnella kun porukka kuiskuttais kun meen ohi "Kato toi on homo", ja mitä näitä nyt on.

Aloitin kesällä salilla käynnin ja olen saanut juuri luokkalaisista hyviä salikavereita ja kauhistelen vain mitä tapahtuu jos kertoisin. En haluais edes ajatella, iskä varmaan häätäis kotoa. Yhdelle etäiselle armeijakaverille olen maininnut sivunmennen asiasta ja häntä se ei hetkauttanut ja hän sanoi että se on okei, eikä tarvis häpeillä.

Silti on eri asia puhua asiasta jollekkin, joka on periaatteessa tuntematon ja asuu jossain muualla. Ihan niin kuin täällä, heh. Päivittäin ajattelen että, ei se mitään, ei kenenkään tartte tietää ja osaan elää asian kanssa. Mutta sitten aina joskus yön pimeinä tunteina melkein murrun, kun vaan tuntuu niin ahdistavalta ajatella kaikkea. Tulevaisuutta, mitä jos joudun olemaan yksin, mitä jos kaikki jätkäkaverit heittää vaan homoläppää eikä ota vakavasti tai rupeaa kokonaan välttelemään.

Mitä jos kerron ja vanhemmat saa tietää. Nololtahan tällainen valittelu kuulostaa mutta tän kanssa oon joutunut elämään ja haluisin apua.

Olen vuotias nainen ja olen tuntenut aina olevani vähän eksyksissä suuntautumiseni kanssa. Tämä johtuu ehkä siitä, että ainakin omasta mielestäni olen huono tulkitsemaan omia tunteitani. Olen seurustellut kahden miehen kanssa. Toisen kanssa tosissani, mutta heräsin jossain vaiheessa siihen, etten todella rakastanut häntä. Kokemuksia naisista minulla on vähän. Ne ovat jääneet lähinnä suutelemisen tasolle. Olen kokenut yhtä vahvaa ihastusta niin miehiä kuin naisiakin kohtaan ja sen kai pitäisi olla selventävä esimerkki siitä, että olen jotain homon ja heteron välistä.

Ihastun omasta mielestäni ihmiseen en niinkään sukupuoleen. En tosin tiedä jäisivätkö tuntemukseni saman sukupuolen osalta vain ihastukseen. Olen jo muutamalle läheiselleni ulkona biseksuaalina, mutta minusta tuntuu edelleen, etten tiedä tarkalleen mikä olen.

Voiko tämä johtua siitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt itseäni? Mietin näitä asioita välillä ihan liikaakin ja se häiritsee. Minua painaa myös se, että netissä usein näkee syrjintää homoseksuaalien osalta biseksuaaleja kohtaan, koska he eivät muka osaa päättää kumpi sukupuoli viehättää eniten. Moisen kuuleminen saa ainakin minut vetäytymään kuoreeni, koska omalla kohdallani ei tästä ainakaan ole kyse. Voisin luultavasti yhtä hyvin nimittää itseäni panseksuaaliksi, mutta sen sijaan olen käyttänyt sanaa bi.

Ehkä osittain tottuneista syistä, koska olen kyseistä sanaa käyttänyt jo viisi vuotta. Vähän aikaa sitten tapahtuneen eron jälkeen aloin ajatella tätä kaikkea enemmän. Ero tuntui jättävän minut tyhjän päälle. Suhde oli etäsuhde ja vei välillä paljon aikaani. Seurustelukumppaniani pidin parhaana kaverina, mutta kaikki muuttui eron jälkeen ja koska ystäväni muuttavat opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle on oloni todellakin tyhjä.

Kaikesta huolimatta olen kuitenkin helpottunut kun voin viimein tutkia ja etsiä itseäni, mutta tunnen olevani jollain tavalla umpikujassa. Kerroin yhdelle ihanalle tytölle kuukausi sitten tunteistani, mutten tällä hetkellä osaa lukea tämän tytön ajatuksia enkä tiedä, mitä hän minusta ajattelee.

Viestien perusteella hän taitaa tykätä minusta myös, mutta ei ole sanonut mitään sen suuntaista kasvotusten. Olemme tosin sopineet että annamme tämän asian mennä omalla painollaan, eli jos tästä syntyy parisuhde niin sitten syntyy.

Olemme molemmat vuotiaita ja tällä tytöllä on puolitoistavuotias poika. Olemme kyllä halanneet monta kertaa. Pussaaminen houkuttelee, mutta pelkään jos hän säikähtää. Haluisin pyytää tytön myös treffeille. Itse olen ajatellut jonkunlaista piknikkiä sydänkarkkien kera, onko se liikaa?

Olen vuotias, vasta hiljattain kaapista tullut transmies. Aion hankkiutua lähiaikoina tutkimuksiin ja toivon että saisin suhteellisen vaivatta diagnoosin ja reseptin testosteronia varten. En kaipaa leikkauksia, ne tuntuvat fyysisesti liian rajuilta ja riskialttiilta, ja uskon että hormonit riittävät tekemään kropastani sennäköisen kuin sen mielestäni kuuluu olla.

Pelkään kuitenkin muiden mielipiteitä kehostani. Olen homo, ja huolestuttaa etten koskaan löydä poikaystävää. Tiedän että monet transmiehet elävät onnellisesti homomiehinä muiden joukossa, mutta he kaikki vaikuttavat olevan hyvin maskuliinisia ja perinteisen komeita ja hoikkia ja lihaksikkaita, ja kaikki tuntuvat hankkiutuvan masektomiaan.

Pelottaa etten ole koskaan tarpeeksi miehekäs tai että rintani ovat inhottava yllätys mahdollisille kumppaneille. Tuntuu melkein että minun pitäisi muuttaa kehoani tavoilla jotka eivät tunnu minusta hyvältä, ja lisäksi käyttäytyä ja pukeutua hypermaskuliinisesti, jotta olisin muille "tarpeeksi mies".

Eikä sekään tietenkään riittäisi kaikille. En halua ruveta sellaiseen. Hei, Olen kaapissa oleva 18v jätkä. Vaikka olen yrittänyt, en kiinnostu naisista samalla tavalla kuin miehistä. Harrastan tosissaan urheilua en halua kertoa pienen lajin nimeä , ja muutenkaan lähipiirini ei ole kovin avoin tämmöiselle. Itsellänikin on pitkään ollut vaikeuksia hyväksyä itseäni tällaisena ja pahimmillaan se on mennyt siihen pisteeseen, että yritän järjestelmällisesti piilottaa ominaisuutta itsestäni. Eihän se mitenkään ulospäin näy, mutta ihan varmuuden vuoksi.

Olen alkanut masentua sen takia, että en usko ikinä löytäväni seuraa itselleni. Sellaista, josta aidosti välittäisin, ja joka välittäisi minusta. Tulee jotenkin yksinäinen ja orpo olo. En ole yhtään kiinnostunut Prideista, Mr Gay Finland -kilpailuista yms vastaavista. En vain koe kuuluvani samalla lailla joukkoon, vaikka miehistä sytynkin. En halua tehdä asiasta numeroa tai ylikorostaa sitä.

Ennemminkin haluaisin vain että pystyisin itse ja lähipiirini itse sen hyväksymään joskus, mutta ei siitä tarvitsisi sen enempää jauhaa. Niin, pelkoni liittyy vain siihen että en usko ikinä löytäväni seuraa. Jotenkin tuntuu, että siinä neljä prosenttiyksikköä on ilmaa. Netistä olen löytänyt vain yhden illan juttuja hakevia neitimäisiä poikia ja toisaalta reippaasti keski-ikäisiä samalla asialla. Minulla ei ole mitään heitä vastaan, mutta en ole kiinnostunut sellaisesta.

En ole käynyt homobaarissa, mutta kuulemma miljöö on suhteellisen samanlainen sielläkin. Oikeassa elämässä ns perinteisellä tavalla seuran hakeminen tuntuu mahdottomalta. Tarkoitan siis tutustumista toiseen työn tai harrastuksen kautta tai vaikkapa baarissa. Kun heterot voivat käytännössä lähestyä ketä tahansa vastakkaisen sukupuolen edustajaa, minun kaltaiseni joutuvat ensin arvuuttelemaan, kuka kuuluu siihen viiteen prosenttiin. Jos arvaat väärin, saat pahimmillaan turpaasi tai menee ainakin maine.

Eikä ainakaan löytynyt samanhenkistä. Tällaisesta minulla on jo nyt yksi kokemus. Tässä vain ei saa turpaan niiltä yhdeksältä oikeakätiseltä, joita ensimmäiset sattuivat olemaan. Miten tämmöiset löytävät seuraa? Tarkoitan sellaisia ihan normaaleja perusjätkiä. En keski-iän ylittäneitä tai BB-julkkiksia. Onko sellaisia edes olemassa?

Monet kaverini, jotka tietävät minusta, ovat yrittäneet lohduttaa sanomalla tuntevansa monia kaapissa olevia kaltaisiani ihmisiä. Sen ovat vain sanoneet niin monet, että en enää usko siihen, kun en itse tunne yhtään. Alan olla aika epätoivoinen, koska en vain ymmärrä. Toinen huoleni koskee perheen perustamista. Olen aina pitänyt itsestään selvänä lasten hankkimista, pidän lapsista valtavasti. Käytännössä se taitaa vain jäädä haaveeksi.

Olen vuotias nuori nainen ja minulla on ongelma. Olen ihastunut melkein jo rakastunut yhteen naiseen, mutten tiedä, mitä hän ajattelee minusta. Olen itse lesbo ja tämä nainen on samanikäinen panseksuaali. Tutustuimme jo puoli vuotta sitten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille tarkoitetussa Qruiserissa, mutta olemme tavanneet vasta muutaman kerran.

En tiedä, kuinka kertoisin hänelle tunteistani. Asiaan tuo hankaluutta kyseisen naisen vuodenikäinen poika, jonka kanssa tulen kyllä hyvin toimeen. Pelkään myös, että välimme tulehtuisi tosi pahasti ja hän ei haluaisi olla missään tekemisissä kanssani. Miten minun pitäisi toimia? On eräs Muusu, josta pidän.. Mutten oikeastaan tunne häntä kovin hyvin enkä tiedä tulenko tapaamaan häntä uudelleen. Hän oli vetäjänä yhdessä ryhmässä, jossa siis olin mukana.

Ennen ryhmän loppumista sain tietää ettei hän tee parisuhteita, koska "ne ovat liian vaikeita" en tarkkaa muista mitä hän sanoi. En tiedä haluanko tehdä asialle edes mitään, kuka voisi minunlaisesta pitää?! Vihaan kehoani, koen olevani ruma ja lihava, ugh, ja kasvoissani on aknea. Olen liian kuvottava ollakseni tuon kauniin Muusun kanssa..

Totta puhuakseni en edes tiedä mitä tässä kysyn. En ole koskaan saanut mitään kunnon ihastusta, mutta noin vuosi sitten tunsin jotain ihastus kaveriani kohtaan joka on tyttö. Koen pojat enneminkin kaverina Tunnen itseni liian nuoreksi ajattelemaan tälläistä olen 13 ja että se muuttuisinkuitenkin että ihastuisin poikiin kuitenkin vielä.

Nyt on vuosi kulunut, kai se on tälläiselle liian lyhyt aika. Mutta tämä vaivaa minua kauheasti nyt Olen 33v nainen ja tiennyt lesboudestani jo kai 13 vuotta vaikka olin välillä heterosuhteessa. Minulla on ollut yhteensä 5 seurustelusuhdetta. Nyt olen ollut sinkkuna 4 ½ vuotta.

Olen nyt huomannut että en enää pystyisi ihastumaan tai rakastumaan kehenkään. On kuin tunteet olisi sammumassa. Pelkään, että en kykenisi enää uuteen suhteeseen tai seurustelemaan. Sinkkuilu ei kutenkaan minua haittaa. En myöskään kaipaa uutta kumppania tai suhteen aloittamista.

Koko perheeni tietää jo minusta, onneksi suhtautuivat loistavasti. Siis onko tilanteessani jotain pahaa? Vaikuttaako tunteitten muuttumiseen se mitä koin suhteissa? Sosiaalisuus ei ole minulla loistava, koska ihmissuhteitani vaikeuttaa kun tilanteeni on muuttunut paljon.

Esimerkki menetin luottamusta ihmisiin. Lupauksia ei pidetty eikä koskaan pyydetty minua kyläilemään ja semmoista muuta. Siis minulta vaatii aikaa, että luottaisin ihmiseen, ehkä vuotta. Vietän paljon aikaa yksin ja nautin niin yksinolosta kuin ihmisten seurasta. Olen hyväksynyt itseni panseksuaalina jo hyvin kauan aikaa sitten, mutta olen alkanut miettiä suuntautumistani uudelleen. Pojat kiinnostavat minua romanttisesti, mutta en pysty edes kuvittelemaan seksiä heidän kanssaan.

Myöskään tyttöjen kanssa en pysty menemään pussailua ja kuhertelua pidemmälle, mutta haluan kuitenkin harrastaa seksiä enemmän tyttöjen kanssa. Eli siis pojat ja tytöt kiinnostavat molemmat romanttisessa mielessä, mutta vain tytöt kiinnostavat seksuaalisessa mielessä, eivätkä heistäkään ketkä tahansa, vaan ainoastaan ne, joihin minulla on kehittynyt tunteita ajan kuluessa.

Eli olen täysin pihalla suuntautumisestani, vaikkei se ihmistä määritäkään mitenkään. Minun on myös erittäin hankala ilmaista seksuaalinen suuntautumiseni vanhemmilleni, vaikka tiedän heidän olevan täysin seksuaalivähemmistöjen puolella. Pelkään kuitenkin heidän reaktioitaan mahdolliseen tyttöystävään. Isä on tukenut minua jokaisessa päätöksessäni ja jopa auttanut siirtymään esimerkiksi kasvissyöjäksi, mutta silti kaapista tulo on kauhistuttava ajatus.

Lisäksi pelkään, etten saa haluamaani työpaikkaa, jos olen kotikaupungissani avoimesti panseksuaali, vaikka seksuaalisen suuntautumisen pohjalta ei saisikaan syrjiä. Olen kyllä ulkona kaapista kaikille kavereilleni, mutta en ole uskaltanut kertoa kenellekään muulle aikuiselle kuin parhaan ystäväni äidille suuntautumisestani. En tiedä miten ottaisin asian hienovaraisesti puheeksi vanhempieni kanssa, joten olen hieman pulassa. En haluaisi muuttaa kesän jälkeen pois kotoa ilman, että vanhempani tietävät että saatan tulla käymään tyttöystävän kanssa.

Hei, Olen nyt vuotias tyttö enkä oikein tiedä miten luokittelisin itseni. Huomasin yhtäkkiä joskus vuotiaana, että kaikki julkkiksiin kohdistuneet ihastukseni olivat naisia, ja aloin siihen heränneenä sitten miettiä, olenko sittenkään ihan niin hetero kuin aina ajattelin. Ihastuin silloin yhteen tyttöön, vaikken sitä sillä tavalla silloin ajatellutkaan, ja aloin miettiä että onkohan mahdollista että voisin olla bi.

Nyt kun olen jo yli pari vuotta tätä ehtinyt miettiä, tuntuu, että pitäisi alkaa päästä johonkin lopputulokseen, mutta en osaa vieläkään sanoa, mihin päin kallistun. Toinen heistä oli lesbo ja hänen kanssaan ehdin jo tosissani haaveilla jostain isommasta, mutta asiat ei koskaan kuitenkaan edenneet siihen. Olen siis ihastunut lähinnä tyttöihin, mutta en jotenkin pääse irti siitä ajatuksesta, että ehkä vielä jonain päivänä voisin ihastua samalla tavalla myös miehiin?

Esteettisesti pidän tyttöjä ja naisia paljon miellyttävämpinä, tunnen oloni paremmaksi ja turvallisemmaksi tyttöjen kanssa ja jotenkin tuntuu oudolta yrittää kuvitella miehen kanssa seurustelua. Olen myös epäillyt itselläni aseksuaalisuutta, koska vaikka uskon että voisin rakastua naisiin, en tiedä haluaisinko koskaan mennä niin pitkälle sen enempää naisten kuin miestenkään kanssa. Toisaalta mietin, voiko se sittenkin vain johtua huonosta itsetunnosta tai epävarmuudesta yleensä.

Nautin kuitenkin periaatteessa itsetyydytyksestä, vaikka en muista ihmisistä koskaan ajattelekaan sillä tavalla. En ole kuitenkaan koskaan edes suudellut ketään, joten mistäpä minä voisin mitään tietää.

Toisaalta epäilen itseäni muutenkin koko ajan koska olen melko naisellinen ja tunnen oloni jotenkin feikiksi ja että olen oikeasti vain bi-curious heterotyttö tai jotain, eikä minua uskottaisi jos tulisin sillä tavalla kaapista.

Olen kertonut parille kaverille että ihastun lähinnä tyttöihin, ja kaikki ovat ottaneet sen hyvin, mutta pelkään silti ihmisille kertomista. Toisaalta salailu tuntuu ahdistavalta mutta toisaalta en haluaisi kertoa kenellekään ennen kuin olen varma, ettei sitten jossain vaiheessa tarvitse alkaa vetää sanoja takaisin.

En oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisin ja turhauttaa, ettei näinkään pitkän ajan jälkeen mikään vielä tunnu olevan selvää. Olen nainen, haluan tykätä pojista ja olen aina halunnut.

Mutta toisaalta minusta on alkanut tuntua että naisetkin on seksikkäitä ja ihania. Haluan olla hetero ja tykätä pojista!!! Olen juuri 17 vuotta täyttänyt nuori nainen. Ongelmanani on se, että kerroin vanhemmilleni olevani lesbo ja nyt he eivät halua puhua kanssani ja sanovat että lesbous on pahempaa kuin murhaaminen. He myös väittävät että teen kaiken heidän oppejaan vastaan sekä sanovat että vain he voivat tuntea tuskaa tämän asia takia.

He myös heittävät minut ulos vuoden päästä, kun olen täysi-ikäinen. Asiaa hankaloittaa se että olen erittäin rakastunut yhteen minua vuotta vanhempaan naiseen joka on minulle todella tärkeä ja rakas.

...

Homoseksiä bb homoseksuaaliseen naiset alasti

elokuu Hymyn tietojen mukaan BB-Niko Saarinen on ”unohtanut” maksaa Kumma miten kaikki homoseksuaalit ovat julkisuus hakuisia idiootteja. OHO tolle pitää jo nostaa hattua kun niko ei kommentoi jotain asiaa hienoa alat oppimaan poikaseni Nämä kaksi asiaa ällöttävät seksiä myyvää naista. 5. syyskuu Suoranaista seksiä on vaimon kanssa tosi harvoin. peräkyliinkin saataisiin ihan uutta elämää ja uhkaava työvoimapula hoiva-alalla korjattua. . sopivaa purkaa omaa seksuaalisuutta nuoriin adoniksiin homoseksuaalisuus. . ja seksikkäät 14 vuotiaan peniksen kidutus sähkö pillu bb ruotsi seksikauppa. joulukuu Olen käynyt treffeillä sekä miesten että naisten kanssa, koska en tiedä, mikä . Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, . Kuitenkaan, en voisi kuvitella harrastavani seksiä hänen kanssaan. En keski-iän ylittäneitä tai BB-julkkiksia.

Riga escort aistillinen gay hieronta