Viro sex vaimo nai homoseksuaaliseen vierasta

. Tiivistetysti voitaneen sanoa, että soten terveydenhuoltoa tarvitsevat pääsääntöisesti vain lapset ja eläkeläiset. Jos pääomatuloja ja ansiotuloja verotettaisiin samalla tavalla, tämä ongelma poistuisi itsestään. Hän kaivaa leiviskän maahan, ja omistajan palatessa hänellä on antaa takaisin vai se yksi ja sama leiviskä. Presidentti toimisi ikään kuin hallituksen mentorina. Tähän asiaan voisi ehkä yrittää vaikuttaa asevientikiellolla, yhteenkään Saharan eteläpuoliseen maahan ei saisi viedä min-käänlaisia aseita tai sotilastarvikkeita.

Viro sex vaimo nai homoseksuaaliseen vierasta

Korostan erityisesti asian henkistä puolta, päättäväisyyttä, määrätietoisuutta. On lähdettävä yksin talvipakkasella vetämään pitkää lenkkiä samalla kun kaverit palloilevat lämpimässä hallissa ja pelin jälkeen iloitsevat ja surevat yhdessä. Yksilöurheilijan on kestettävä kaikki yksin, varsinkin juuri tappioiden ja vaikeuksien hetkellä, hän ei voi lähteä kavereiden kanssa kertaamaan pelin tapahtumia.

Kun sitten menestystä alkaa tulla, voitot ovat hänen oman työnsä tuloksia. Joukkueissa taas se kentän heikoinkin lenkki saa samanvärisen mitalin kuin parhaat pisteiden saalistajat. Se on pelin henki, joukkue voittaa ja maine lankeaa koko porukalle, niillekin, joiden pysyvä paikka on vaihtoaitiossa.

En ole varma, ymmärtävätkö massatapahtumien ja festareiden aikakauden ihmiset laisinkaan mistä on kysymys? Tässä olisi sosiologeille tutkimisen aihetta aivan kylliksi. Aivan näinä päivinä olemme taas saaneet kuulla, miten joukkuelajit vievät lähes kaikki sponsorieurot yksilöurheilijoiden saadessa vain roposia.

Ja vähän sama valtiovallankin myöntämissä tuissa. Olympiakomiteassa sentään lienee vielä vähän ymmärrystä yksilölajien huipuillekin. Olen itse urheillut luvulla ja myötätuntoni on täysin yksinpuurtajien puolella.

Kunnioitan heitä paljon enemmän kuin menestyvääkään joukkuetta. On kerta kaikkiaan paljon vaativampaa saada kansainvälistä menestystä yksilönä kuin joukkueena. Pidän yksilön kultamitalia paljon arvokkaampana kuin joukkueen mitaleita, niitähän jaetaan kourakaupalla.

Jopa sellainenkin saa mitalin, joka ei ole edes pelannut ratkaisuottelussa, kunhan nimi on listalla! Professori Heikki Hiilamon 15 ehdotuksen kommentointia                   8. Tutustuttuani professori Heikki Hiilamon 15 reseptiin tuloerojen kaventamisesta rohkenen kommentoida esitystä seuraavassa.

Yksi hänen lähtökohdistaan näyttäisi olevan eriarvoisuuden vähentäminen yhteiskunnassa. Hän vaikuttaa sivuuttaneen sen seikan, että ihmiset ovat jo synty-essään "eriarvoisia", kun otetaan perimä huomioon, älykkyysosamäärä yms. Kun ihmisillä on jo alusta alkaen erilaiset lähtökohdat niin ei kai sentään voitane ryhtyä "leikkaamaan" paremmat ominaisuudet perineitten mahdollisuuk-sia hyödyntää osaavuuttaan?

Eriarvoisuus on tavallaan luonnollinen asia. Sillä seikalla ei tietenkään ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Eriarvoiset ihmiset, jos tuota termiä nyt yleensä halutaan käyttää, ovat tasa-arvoisia Suomessa mm. Tulevaisuudessa tarvittaneen robotteja ainakin sellaisissa töissä, jotka ovat vaa-rallisia tai joissa on jokin uhka terveydelle, samaten muissa töissä, joita ihmiset ovat haluttomia tekemään.

Sitä vastoin ihmistyön korvaavat robotit muodostava kyllä "uhkan" sille ihmis-työlle, jota tehdään esim. Inhimillisyyttä ei pidä työntää syrjään näissä töissä taloudellisuuden nimissä. Teollisuus on eri asia, siellä voidaan ja pitääkin korvata ihmistyö yksinkertaisissa töissä, joissa mekaa-ninen liike on toistuvaa tai työ muuten rasittavaa tai jotakin ruumiinosaa erityisesti kuormittava.

Tässä kappaleessa Hiilamo esittää kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan esi-merkiksi Talousneuvoston päätöksentekoon. Kansalaisjärjestöt ovat nykyisin enimmäkseen yhden asian liikkeitä ja osalla niistä on hiukan huono maine mielenosoitusten ja erilaisten laillisuuden rajamailla kulkevien protestien järjestäjänä, joten jättäisin ne kuitenkin tässä vaiheessa pois. On selvää, että kansainvälisillä suuryrityksillä on nykyisin liikaa valtaa, ja sitä olisi jotenkin voitava rajoittaa.

Nä-mä ovat sen luokan asioita, ettei Suomesta käsin voida niihin vaikuttaa, mutta joitakin rajoituksia voidaan ehkä kuitenkin asettaa. Kotimaan ongelmana on aikoinaan hyvin toiminut kolmikanta, jonka ohi aika on ajanut, ja sitä paitsi toimiva parlamentarismi edellyttää, että tärkeät päätökset tehdään eduskunnassa ja hallituksessa. Ongelman ydin on liian suureksi pai-sunut ammattiyhdistysliikkeen valta, johon ei ole rohjettu puuttua. Olisikin eh-dottomasti säädettävä laki ammattijärjestöistä, joka rajoittaisi niiden neuvottelu-oikeudet ja osallistumisen päätöksentekoon vain työpaikoille ja työpaikkojen olo-suhteita ja palkkausta koskeviin asioihin.

Työnantajan velvoite koota ammatti-osastojen jäsenmaksuja olisi purettava. Professori Hiilamo esittää tärkeitä huomioita kilpailupolitiikasta. Liiallista kil-pailua olisikin pystyttävä rajoittamaan kohtuullisesti. Toisaalta on suljettuja aloja, kuten apteekkilaitos ja Alkon monopoli, joilla vapaasta kilpailusta voisi olla hyötyä kuluttajille.

Haitallisesta kilpailusta taas on esimerkkinä vaikkapa raaka-maan ja tonttien hinnanmuodostus asutuskeskuksissa ja kaava-alueille, joilla kilpailu nostaa hinnan usein suhteettoman korkeaksi ja "kostautuu" sitten ra-kennusten ylikorkeina neliöhintoina. Omana kouluaikanani luvulla käytössä oli vain Kouluhallituksen hyväksymät oppikirjat, joita ainetta kohti oli vain muutama harva vaihtoehto.

Kirjat säilyivät pitkään ja kulkivat perheissä lapselta toiselle. Sitten alkoi vapauden aika, jolloin opettajat suorastaan tehtailivat oppikirjoja ja työvihkoja. Tästä on monenlaista haittaa. Jos oppilas joutuu vaihtamaan koulua, hän joutuukin lukiossa hankki-maan uudet kirjat, ja jopa opettajan vaihtuminen koulussa voi johtaa vaatimuk-seen uuden työvihon hankkimisesta. En ollenkaan ymmärrä nykyistä menoa, vaan minusta olisi parempi, että Opetushallitus hyväksyisi kaiken oppimateriaa-lin, esimerkiksi vaihtoehtoa kutakin oppiainetta kohden, ja turhan kilpailun välttämiseksi Nordic Morning ent.

Edita hoitaisi painatuksen Opetushallituksen ohjeiden mukaan. Kustannustehokkuus olisi tietysti säilytettävä esim. Yhteenvetona kilpailupolitiikasta ehdotan, että ulkoparlamentaarista vaikutta-mista on rajoitettava tarvittaessa lainsäädännöllä ja että yritysten aiheuttamien ympäristövahinkojen kustannukset on niiden itsensä korjattava tai korvattava kohtuusnäkökohdat huomioon ottaen.

Työllisyyslain mukaan "valtion asiana on tarvittaessa järjestää Suomen kansa-laiselle mahdollisuuden tehdä työtä". Mielestäni työn tekeminen ja itsensä elät-täminen ovat oikeastaan kansalaisvelvollisuuksia, ja näin maamme kansalaiset aika yleisesti ainakin ennen ajattelivat.

Käytäntö on sittemmin johtanut siihen, että osa kansa-laisista on niin tottunut yhteiskunnan tukien kautta saatavaan elatukseen, ettei edes halua tai — mikä pahempaa - viitsi tehdä työtä. Koska paluuta menneeseen ei ole ja työvoiman tarve on vähentynyt, olisi työttö-myyden pienentämiseksi tutkittava mm. Esimerkiksi voisi ajatella rat-kaisua, etteivät palkat alenisikaan, mutta ettei niitä sovittavan määräajan kulu-essa vuotta korotettaisi eikä liukumia sallittaisi tänä aikana mahdollista in-flaatiokorjausta lukuun ottamatta.

Erittäin tärkeätä olisi uudistaa oppisopimusjärjestelmä Sveitsin tai Saksan mallin mukaisesti. Tämä edellyttää myös työnantajapuolen kouluttamista opetustaitojen ja asenteiden osalta. Samalla opiskelijoille työn oppimisen ohella annettaisiin yrittäjäkoulutusta. Oppisopimuspaikat olisi valittava erityisen huolellisesti. Kun tässä tilanteessa eli meillä kuitenkin on hyvin suuri määrä työttömiä, valtion olisi turvauduttava vanhaan keinoon eli järjestää työllisyystyömaita aina-kin kaikille 25 — 50 vuotiaille.

Näitä töitä voisivat olla infran korjausvelan hoita-minen tiet, radat, vesiväylät, lentokentät sekä energiansiirtoverkkojen maakaapelointi. On huomattava, etteivät tällöin työllistyisi vain kyseisen työn tekijät vaan samalla suuri joukko työnjohtajia, palkanlaskijoita, työmaaruokalan pitäjiä sekä koneurakoitsijoita.

Nämä työt työttömien olisi otettava vastaan tai he menettäisivät ainakin osan saamistaan etuuksista. Yhdenmukaisuuden vuoksi kaikissa näissä töissä noudatettaisiin erillistä työehtosopimusta, joka takaisi ainakin suunnitellun perustulon suuruisen ansion. Raportissa Hiilamo siteeraa edesmennyttä professori Anthony Atkinsonia tuoden esiin hänen ideansa työstä mahdollisuutena, ei pakkona.

Tämä on hieno ajatus, mutta kun työttömyysluvut ovat korkeat ja työttömyyden aiheuttamat kustan-nukset rasittavat kohtuuttomasti niin kuntien kuin valtionkin taloutta, on pakko käyttää voimakkaampia keinoja.

Professori Hiilamo käyttää raportissaan ilmaisua ökypalkat tarkoittajien yritys-johtajien ja suursijoittajien ym. Tämä on mitä suurem-massa määrin moraalinen kysymys, toisaalta se sivuaa yrittäjän vapautta mää-rätä tulonsa ja toisaalta yrityksissä myös niiden ottamista huomioon, jotka "lat-tiatason" työllä ovat mahdollistaneet jättivoitot ja —osingot.

En nyt ota kantaa siihen, pitäisikö pienimmän ja suurimman palkan eron olla kertainen tai jotakin muuta. Jos nyt ajatellaan, että jonkun tulot olisivat liian suuret jonkin rajan jälkeen, niin ainahan on mahdollisuus käyttää veroleikkuria. En ole oikein koskaan ymmärtänyt puolueeni jyrkkää kantaa verotuskysymyksis-sä, asia joka on ilmaistu nykyisessä hallitussopimuksessakin. On kyllä niinkin, että mitä suuremmat tulot ihmisellä on, sitä enemmän hän voi käyttää kulutukseen ja sitä kautta hyödyttää yhteiskuntaa.

Minusta esimerkiksi tärkeätä työtä tekevällä huippukirurgilla saakin olla suuret tulot. Yleensäkin ansionmuodostuksessa olisikin otettava huomioon nykyistä enemmän työn vaa-tivuus ja vastuullisuus.

Kun puhutaan ökypalkoista, pitäisi muistaa myös urheilijoille maksettavat pal-kat. Esimerkiksi viisi parhaiten tienaavaa ovat Ronaldo 93 miljoonaa dol-laria, Le Barron 86, Messi 80, Federer 64 ja Durant 60 miljoonaa dollaria. Nämä ovat paljon korkeampia ansioita kuin huippujohtajien, mutta jostakin syystä Hii-lamo ja muut tulojen tasaajat eivät puhu näistä. Tässä asiassa olen otsikon kanssa samaa mieltä.

Nuo ajat ovat menneet kiitos rahamarkkinoiden ja suursijoittajien hallitsemattoman toiminnan maailmanlaajuisissa operaatioissaan.

Professori Atkinson ehdottaa yhdeksi ratkaisuksi valtion takaamaa minituottoa. Hiilamon mukaan tämä saavutettaisiin Suomessa valtion tuotto-obligaatioilla. Hän arvelee, että korkotason ollessa alhainen obligaatiot eivät kiinnostaisi kansa-laisia. Hiilamo turvautuu jälleen Atkinsoniin ja tämän ajatukseen ns. Atkinsonin mallin mukaan Isossa-Britanniassa nuoret saisivat puntaa tullessaan täysi-ikäisiksi; siellä tämä rahoitettaisiin perintöveron tuotolla, mikä Suomessa tuskin riittäisi; perintöveron tuotto oli miljoonaa euroa.

Suomessa oli noin vuotiasta. Jos jokainen saisi puntaa eli noin euroa, niin tästä koituisi miljoonan vuotuinen kuluerä; Suomessa tuon starttirahan voisi olettaa nousevan suuremmaksi kuin ? Hiilamon mukaan uudistus olisi helppo toteuttaa osana Kelan maksamia perhe-etuuksia. Minusta summa tuntuu niin suurelta, että sitä tuskin voidaan lähitule-vaisuudessa edes harkita. Tämän kohdan osalta tyydyn toteamaan, etten ole pätevä arvioimaan tällaisia hankkeita, mutta ainakin Norjassa ja eräissä öljymaissa rahastot ovat tuottaneet hyvin.

Hiilamon mukaan Atkinsonin ajatusta voi olla vaikea toteuttaa Suomessa. Otsikolla tarkoitetaan suurinta mahdollista verokertymää, veropohjan mahdolli-simman suurta laajennusta ja tuloveron progressiota. Hiilamo ottaa esimerkkinsä Isosta-Britanniasta, jossa uusi sosiaaliturvajärjestel-mä Universal Credit, on rakennettu niin, että pienituloisimpien ylin marginaaliveroaste on Hiilamon mukaan vastaavanlainen uudistus olisi Suomessa helppo toteuttaa yk-sinkertaisesti muuttamalla veroasteikkojen numeroita.

Uudistus kaventaisi merkittävästi tuloeroja, mutta se on täysin erilainen kuin Martti Hetemäen verotyö-ryhmän johtopäätökset. Rohkenen epäillä eduskunnan halukkuutta laajentaa verokertymää, ainakaan kovin paljon. Verokertymää olisi mahdollista kerryttää Suomessa ainakin tilapäisesti esimerkiksi verottamalla ulkomaille tehtäviä seuramatkoja charterlennot , määräämällä joillekin tuontitavaroille ylellisyysvero ja verottamalla ankarasti suomalaisten ulkomailla sijaitsevia vapaa-ajan asuntoja, perusteena suomalaisen pääoman si-joittaminen maan ulkopuoliseen kohteeseen.

Ainakin matkavero saisi suomalai-set huomaamaan, että nyt on tosi kysymyksessä, kun valtion velkataakkaa on kevennettävä. Hiilamo lähtee ajatuksesta, että työtä ja pääomaa verotettaisiin samalla tapaa. Olen samaa mieltä, että pääoman tuottoa olisi verotettava kuten työtäkin, jolloin siitä voisi tehdä vastaavat vähennykset. Itse pääomaa ei pitäisi verottaa lainkaan, kun siitä saatavaa tuottoa kerran verotetaan. Pääomahan ilman tuottoa on tavallaan arvoton.

Ansiotulojen muuttaminen pääomatuloiksi henkilöyhtiön kautta olisi mielestäni kiellettävä tai muutettava tavallista pääomatuloa ankarammin verotettavaksi, koska järjestelmä pyrkii minimoimaan verotusta laillisin keinoin, ei sitä pidä hyväksyä. Jos pääomatuloja ja ansiotuloja verotettaisiin samalla tavalla, tämä ongelma poistuisi itsestään.

Hiilamo toteaa, ettei perintöjen verottaminen oikeudenmukaisesti ole aivan yksin kertainen asia. Olen aivan samaa mieltä. Ongelmallisimpia ovat suuryritysten yk-sityiset omistajat, usein suku tai perhe, jonka osuus yrityksestä voi olla huomat-tava, ja perinnön arvosta perittävä vero muodostuu tietysti Suomessakin hyvin korkeaksi.

Tämä voidaan ymmärtääkseni osittain kiertää erilaisilla rahasto- tai säätiöjärjestelyillä. Tämä on ongelma sukuyhtiöissä, ja minusta on moraalisesti väärin joutua luopumaan esi-isien luomasta varallisuudesta. Myönnän kyllä, että toisinkin voidaan asiasta ajatella. Toinen ongelma on tuottamaton suuri perintö. Joku voi periä esimerkiksi vanhan, suuren ja arvokkaan rakennuksen, josta on kuluja enemmän kuin tuottoja, jos niitä on laisinkaan.

Miten joku keskituloinen selviää perintöverosta, jos hän ei halua luopua suvussa pitkään kulkeneesta kiinteistöstä muuta kuin ottamalla ehkä maksukykynsä ylittävän lainan.

Tämäkin on moraalisesti vaikea asia. Syvällisempään filosofiseen pohdiskeluun perintöveron oikeutuksesta yleensä ei liene tässä syytä ryhtyä.

Kiinteistövero on maan ja rakennusten arvoon perustuva vero. Hiilamon mukaan vero on sitä korkeampi, mitä alhaisempi kiinteistön arvo on. Tämä johtuisi siitä, että kalleimpien asuntojen verotusarvot ovat suhteessa alem-pia kuin halpojen asuntojen verotusarvot. Hiilamo esittää väitteensä tueksi Maanmittaushallituksen vuonna verotusarvojen suhdetta käypiin arvoihin. On kuitenkin muistettava, että kiinteistöllä sijaitsevien rakennusten arvo laskee vuosittain, joten kiinteistövero pienenee vuosi vuodelta, jos kunnan määräämä veroprosentti säilyy ennallaan.

Oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi asuinkiinteistöjen verotuksen osalta olisi suoritettava laaja vertaileva tutkimus asumiskustannusten vaihteluista EU-maissa. Tällöin olisi otettava huomioon rakennuskustannukset. Pohjoismaissa kustannuksia lisäävät mm. Tällainen tutkimus olisi suoritettava Euroopan Parlamentin toimesta tavoitteena asumisen verottamisen harmonisointi. En oikein ymmärrä, miksi Hiilamo haluaa progressiota asuntojen verotukseen, onhan asuminen meillä muutenkin tarpeeksi kallista.

No, onhan hänen näke-myksensä ymmärrettävä, jos pyritään mahdollisimman suureen verokertymään. Lapsilisien korottamista ja saattamista verotettavaksi on ennenkin ehdotettu ja voi olla, että asiaan olisi syytä palata seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jos ikä-raja nostettaisiin esimerkiksi 17 vuoteen, lapsilisän ehtona tulisi olla nuoren osallistuminen koulutukseen, kuten asia on Hiilamon mukaan monissa EU-maissa. Näissä luvuissa professori Hiilamo käsittelee perustuloa eri variaatioineen ja so-siaaliturvaa.

Minusta nämä ovat osittain samoja asioita, joilla halutaan turvata kaikkien kansalaisten ja erityisesti heikompiosaisten mahdollisuuksia selviytyä. Joka tapauksessa sosiaaliturva kaipaa suurtakin remonttia, sillä asumistuen menot ovat nousseet liian korkeiksi.

Täystyöllisyys on tavallaan osa täysi-ikäisten työkykyisten kansalaisten sosiaali-turvaa. Siksi perustuslain takaaman oikeuden työhön pitäisi sisältää myös vel-vollisuus itsensä elättämisestä. Kehitysapua saavista maista suuri osa on entisiä siirtomaita. Kun siirtomaavalta purkautui luvuilla, näillä mailla olisi ollut jo puoli vuosisataa aikaa saattaa maansa jonkinlaiseen järjestykseen, kehittääkseen koulutusta, tervey-denhuoltoa, elinkeinoelämäänsä. Miksi näin ei ole tapahtunut, johtuu näiden maiden sisäisistä heimo- ja klaanivaltaisista rakenteista.

En ole oikein varma siitä, onko ns. Kun tilanne on se mikä se on, minusta pääpainon kehitysavun osalta pitäisi olla humanitäärisen avun antamisessa. Muun avun kohdalla olisi ehdottomasti var-mistettava avun perille meno ilman lukuisia välikäsiä, ja avun pitäisi kohdistua ensi sijaisesti työpaikkojen luomiseen näissä maissa, jotta pakolaisongelma sitä kautta poistuisi.

On hyvin vaikea kysymys, missä määrin YK tai esimerkiksi EU voi puuttua kehi-tysapua saavan valtion sisäisiin asioihin, jos niissä on vallalla diktatuuri ja jossa ihmisoikeuksia ei laisinkaan arvosteta. Tähän asiaan voisi ehkä yrittää vaikuttaa asevientikiellolla, yhteenkään Saharan eteläpuoliseen maahan ei saisi viedä min-käänlaisia aseita tai sotilastarvikkeita.

Näistä aiheutuvat menot olisivat oikeata kehi-tysapua. Suomen osalta kehitysapuun olisi laskettava rauhanturvatyöhön osallistumisen kustannukset pääpainon ollessa kuitenkin lastensuojelussa, naisten koulutus-mahdollisuuksien lisäämisessä, koulutuksen kehittämisessä ja työpaikkojen luo-misessa. Maahan saapuvien pakolaisten aiheuttamat kulut olisi luettava mukaan kehitysapuun.

Yhteenvedossaan Hiilamo tarkastelee mahdollisuuksia vähentää eriarvoisuutta Suomessa. Hänen mukaansa kansainvälinen ilmapiiri on muuttunut selvästi kielteisemmäksi tuloeroja kohtaan. Vähän ihmettelen tätä, kun tavalliset äänes-täjät kuitenkin suhtautuvat selvästi ihaillen huippu-urheilijoiden ja viihdetaiteilijoiden mielettömän korkeisiin ansioihin.

Vaikka poliitikkojen puheissa kuuluvat eriarvoisuus ja tasa-arvo, niin yksilötasolla useimmat kansalaiset kuitenkin halu-aisivat olla vähän parempituloisia kuin naapurinsa ja vertailuviiteryhmänsä työn-tekijät. Aamulehden toimituksen journalistinen osaaminen herättää toisinaan hiukan ihmetystä. Yhdistyksiä koskevaa lakia muutettiin useita vuosia sitten niin, että kun aikaisemmin oli pitänyt järjestää kaksi virallista kokousta vuodessa, niin nyt riittää vain yksi, jos yhdistyksen säännöt on vastaavasti muutettu.

Syyskokous oli se tärkeä kokous, siinä valittiin hallitus, päätettiin talousarviosta ja seuraavan vuoden toimintasuunnitelmasta. Miksi oikeastaan alettiin sallia vain yksi kokous? Sehän vähentää demokratiaa ja etäännyttää jäsenet yhdistyksen toiminnasta, kun he eivät pääse keskustelemaan toiminnan suuntaviivoista ja muista tärkeistä asioista kuin kerran vuodessa?

Yhden kokouksen haittana on sekin, että kun toiminta yleensä tapahtuu kalenterivuoden mukaan, niin jo alkuvuodesta valittu uusi hallitus voi ottaa vastuun toiminnasta vasta seuraavan vuoden alusta. Tämä voi aiheuttaa monia hankaluuksia.

Jos pitäydytään yhden kokouksen mallissa, hallituksen toimikausi ja yhdistyksen tilikausi olisikin muutettava vaihtumaan esimerkiksi 1. Nykyajan ihmiset ovat olevinaan niin kovin kiireisiä, ettei heillä muka ole aikaa järjestää kahta kokousta vuodessa. Eihän kokouksen järjestäminen ole mitenkään iso asia.

Rutinoidut yhdistysaktiivit hoitavat sellaisen helposti. Mielestäni pienen, pääasiassa yhdellä paikkakunnalla toimivan yhdistyksen olisi pidettävä kaksi kokousta vuodessa. Asia on hiukan toinen suurissa valtakunnallisissa tai kansainvälisissä yhdistyksissä, joiden jäsenet joutuvat matkustamaan kaukaakin kokoukseen päästäkseen, ja silloin  on perusteltua pitää vain yksi yleinen kokous vuodessa.

Yhdistyksien ongelmana on nykyisin jäsenistön passiivisuus, aktiivisia toimijoita ei tahdo löytyä kaikkiin tehtäviin. Luulenpa vaan, että kahden kokouksen säännöillä demokratia toteutuu paremmin ja ihmisiä on helpompi saada mukaan toimintaan, jos he saavat tilaisuuden vaikuttaa asioihin useammin kuin vain kerran vuodessa. Olen kirjoittanut ensimmäiset hyväksytyt säännöt jo vuotiaana, sittemmin olen toiminut lukuisissa yrityksissä hallituksen jäsenenä, monissa puheenjohtajanakin, ja olen perustanut useita yhdistyksiä, yhden kansainvälisenkin, joka toimii maailmanlaajuisesti.

Olen edelleen mukana kahden kansainvälisen yhdistyksen toiminnassa. Nyt tarvitaan Isänmaallinen Kansanrintama palauttamaan aito suomalaisuus, halukkuus työntekoon, ahkeruus, täsmällisyys ja rehellisyys.

Poliitikot ovat halutessaan uudistaa kaiken edenneet alueille, joilla pykäläviidakon ja direktiivien hallinta on käynyt mahdottomaksi. Monet uudistukset ovat tarpeellisia, mutta etenemisvauhti on liiankova. Ei kaikkea tarvitse saada valmiiksi neljän vuoden aikana. Saman aikaisesti maassa liikkuu vapaana ns.

Miksei Suomi voisi ottaa mallia nämä asiat hyvin hoitavista ja rajansa sulkevista maista, kuten esimerkiksi Unkarista. Kun joku tulee maahamme ilman lupaa, ilman viisumia, ilman rahaa, sijoitettakoon heti suljettuun leiriin odottamaan asiansa pikaista käsittelyä. Jos hän ei ole turvapaikan tarpeessa, palautetaan välittömästi. Jos saa turvapaikan, alkakoon heti tehokas kotouttaminen, jonka pääsisältönä on "maassa maan tavalla", kielen oppiminen ja mahdollisen aikaisemman koulutuksen hyödyntäminen.

Euroopan nykyisen epävakauden aikana olisi poliisin, rajavartioston ja tullinkin suorittavaa henkilöstöä lisättävä ja määrärahoja nostettava.

Tiedustelulait hyväksyttävä heti ja annettava täysimääräinen rahoitus toiminnan kustannuksiin. Työttömien fyysisestä kunnosta olisi pidettävä huolta siten, että he olisivat velvollisia saamiaan korvauksia ja avustuksia vastaan tekemään 20 tuntia viikossa osoitettuja töitä, joita olisivat metsien ja pensaikkojen raivaus, ojien kaivaminen, talvella lumityöt, tie- ja ratatyöt ilman konevoimaa, perinteisin menetelmin.

Työn tarjoajat maksaisivat valtiolle näin saamastaan edullisesta työvoimasta. Koulumaailmassa olisi kiinnitettävä huomiota oppituntien rauhalliseen sujumiseen, hyvään käytökseen ja laadukkaaseen tukiopetukseen. Yliopisto-, korkeakoulu- ja AMK-opetuksessa olisi kullekin opiskelijalle luotava tarkka opintosuunnitelma, jossa olisi pysyttävä.

Tarkoitus olisi lyhentää opiskeluaikoja niin, että opiskelijat valmistuisivat - alasta riippuen - noin 22 — vuotiaina. Mikäli nykyinen hallitus ei saa Suomi-laivan kurssia käännettyä selvästi paremmalle kurssille, on järjestettävä uudet vaalit ja todellisen muutoksen saamiseksi koottava Isänmaallisen Kansanrintaman nimeä kantava vaaliliitto, jossa olisivat mukana parhaat voimat Kokoomuksesta, Kristillisistä, Keskustapuolueesta ja Perussuomalaisista.

Tämä rintama pitäisi kunniassa perinteisiä suomalaisia ja kristillisiä arvoja ja purkaisi aikaisempien hallitusten tekemiä taloudellisesti, moraalisesti ja eettisesti haitallisia päätöksiä. Yleisradio on valjastettava tukemaan uutta suuntausta ja sen toimituskuntaa on uudistettava radikaalisti. Arvoisat poliitikot, tahdotteko todella jatkaa tällä nykyisellä tiellä, jolla mitään oikeita merkittäviä uudistuksia ei saada aikaa?

Perusarvot kunniaan, Suomi ensin! Tamperelainen Aamulehti kysyi kaupunkilaisten mielipidettä hyvästä ravintolasta Al Tulokset ovat kerta kaikkiaan hämmästyttäviä. Eivätkö nykysukupolvet oikein tiedä, minkälainen on hyvä ravintola? Kansan mielestä Tampereen Kauppahallin ravintola 4 vuodenaikaa on paras.

No hyvä niin, mutta olen kyllä kansan kansa eri mieltä tässä asiassa ja perustelen sen mielelläni. Pelkästä hyvä ruoka ei tee ravintolasta hyvää. Ravintolan sisustus, ilmapiiri ja henkilökunta muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jossa on viihtyisää nauttia hyvästä ruoasta. Ei sellainen ole perinteisen hyvän ravintolan merkki, vaikka ruoka onkin varmasti hyvää ja ilmapiirikin saattaa muistuttaa ranskalaista bistroa — en tiedä, sillä en ole 4-vuodenajassa poikennut, toki nähnyt sen.

Ihmisen taustalla voi olla tietysti oma merkityksensä näissä asioissa. Muistan hämärästi ensimmäisen ravintolakokemukseni pikkupoikana Viipurissa. Pääsin isän ja äidin kanssa ravintola Espilään. Mieleeni on jäänyt kepeä musiikki, kohtelias hovimestari, ja se hyvä jäätelöannos, jonka tarjoilija asetti pikkupojan eteen. Seuraavaan ravintolassa käyntiin menikin sitten aikaa, tuli sota ja oli pulaa elintarvikkeista. Kotona syötiin kuitenkin olosuhteet huomioon ottaen aika hyvin, sillä kotiapulaisemme olivat taitavia kokkeja, jotka loihtivat vaatimattomistakin aineksista hyviä ruokia.

Kotona kiinnitettiin huomiota myös pukeutumiseen. Ruokapöytää piti aina tulla siisteissä vaatteissa, hiukset kammattuina. Opimme käyttämään ruokailuvälineitä oikein ja meitä neuvottiin käyttäytymään pöydässä hyvin.

Siksi nousen hiukan vastahankaan, kun näen ihmisten aterioivat pukeutuneena miten sattuu ja toisten syövän ruokansa jopa myssy päässä, etukumarassa lappaen ruokaa suuhunsa. Niinpä minusta 4-vuodenaikaa, olkoon ruoka miten maistuvaa tahansa, ei täytä kaikkia hyvän ravintolan tunnusmerkkejä. Se on aivan niin kuin aidot jalokivet rihkamaan verrattuna. Kun sitten lähdin Helsinkiin opiskelemaan, tiesin aika paljon ravintoloista ja ruoista. Osasin valita hyvät ravintolat ja hyvät ruoat.

Tutuiksi tulivat monet vielä nytkin tunnetut ruokapaikat. Tornin Espanjalainen sekä Balkan Grill olivat suosiossani. Kun sitten muutin Tampereelle, tutustuin sikäläiseen tarjontaan, joka oli tietysti vaatimattomampaa kuin pääkaupungissa, mutta silti mielenkiintoista. Tämä päivän Helsingissä suosittelen Kämpin Brasserien á la cartea. Kun aloin matkustella Euroopassa, käytin kahta ravintola-alan opaskirjaa. Tunnettu rengasvalmistaja Michelinin edustajat alkoivat jo yli vuotta sitten tehdä huomioita hyvistä ravintoloista ja suositella niitä aluksi toisilleen.

Noin vuodesta lähtien Michelin on julkaissut oppaita, Michelin rouge, joita nykyisin saa erikseen suuremmista maista ja koko Euroopan käsittäviä. Michelinin jakamat tähdet ja muut tunnustukset ovat tunnettuja ja haluttuja. Ravintola voi saada yhden tähden, jos se on arvostelijoiden mielestä erittäin hyvä omassa luokassaan. Kaksi tähteä tulee, jos ravintolan henkilökunnan ruoanvalmistustaidot ovat erinomaiset.

Tämän ravintolan takia kannattaa poiketa suunnitellulta matkareitiltä. Harvinaisuus kolme tähteä voi tulla, jos henkilökunnan ruoanlaittotaito ja ravintolan ruokakulttuuri kokonaisuudessaan ovat poikkeuksellisen hyviä. Ravintola on oman, varta vasten tehdyn matkan arvoinen. Tähtien lisäksi Michelin-oppaassa käytetään myös muita merkintöjä. Michelin jakaa myös haarukoita. Niitä voidaan antaa yhdestä viiteen kappaletta kertomaan ravintolan mukavuudesta, palvelusta ja yleisilmeen laadukkuudesta.

Yksi merkki tarkoittaa "mukavaa ravintolaa" ja viisi merkkiä "erittäin ylellistä ravintolaa". Mikäli merkit ovat punaisia, ravintola on koettu erityisen viihtyisäksi. Michelinin tähtien jakaminen ei ole aina aivan tasapuolista, moni hyvä ravintola jää ilman ja jollakin saattaa olla vähän aiheettomastikin tähti. Niin tai näin, eiväthän nämä tähdet asiaa ratkaise ja hyvää ruokaa saa aivan taatusti ihan vaatimattomissakin paikoissa, jonkalaisena 4 vuodenaikaakin voinee pitää. Jonkin aikaa muodissa ollut fine dining ei minusta ole hyvä ruoan merkki, vaikkei se sitä huonoksikaan tee, mutta monenlaiset viivamaiset kastikekuviot ja kukka- tai vihanneskoristelut eivät minusta anna mitään lisäarvoa, kun maistellaan annosta.

Niin, ne tamperelaisten valinnat. Muutin pois Tampereelta ja niinpä Aamulehden lukijoiden listoilta löytyy vain kaksi ravintolaa, joissa olen käynyt, Tiiliholvi ja Ravintola C. Viimeisestä käynnistä Tiiliholvissakin on jo aikaa, mutta muistelen kaiholla ravintolan alkuaikoja luvuilla, jolloin se oli todella erinomainen ravintola. Minulla on tallessa ravintolan ruokalista 7 x 7, jolla on seitsemän eri maan parhaita annoksia suomalaisista poronvasakyljyksistä aina venäläiseen kaviaariin.

Ravintola C oli pettymys lounasaikaan, vain muutama asiakas, vaisu ilmapiiri ja annokset ihan tavallisia. Ihmettelen kun listalla ei ole Ravintola Näsinneulaa eikä Finlaysonin palatsia , niitä harvoja todella hienoja ravintoloita, joissa ruoka on erinomaista ja palvelu moitteetonta.

Jälkimmäiselle pieni miinus hiukan kolkosta ala-aulasta, ja vaikka se ei vaikuta ruoan laatuun se laskee hiukan pisteitä. Lopuksi mainitsen muutaman todella hyvän ravintolan Euroopasta. Wienissa loistohotelli Bristolin ravintola Korso on todella vaikuttava kristallikruunuineen, paneloituneine seinineen ja tottakai, erinomaisine ruokineen.

Venetsiasta kannattaa mainita Harry´s Bar ja  Gritti Palace, muitakin erinomaisia ruokapaikkoja toki on. Brysselin paras paikka saattaa olla Maison du Cygne. Nämä ovat kaikki kuitenkin aika kalliita.

Ranskassa on niin paljon hyviä ravintoloita, että niiden mainitsemisesta tulisi turhan pitkä lista. Sveitsistä kannattaa tuoda esiin monet kiltaravintolat, Zürichistä esimerkiksi viehättävä Restaurant Zunfthaus zur Waag. Suositella voi myös designhotelli Widderin ravintolaa ja ketjuravintoloista Brasserie Lippiä. Erinomaisen, laadukkaan ja taiten valmistetun ruoan lisäksi moitteeton tarjoilu, josta huolehtivat useimmissa paikoissa miestarjoilijat.

Hovimestari on aktiivisesti läsnä. Ravintolasali voi olla loistelias tai tavallisempikin, mutta aina viihtyisä ja siisti. Ilmapiiri on miellyttävä, joissakin elegantti, joissakin taas rennompi, mutta ei koskaan häiritsevä. Jos on musiikkia, se on hyvin hillittyä. Vastaanotto ja johdatus pöytään hoidetaan ammattitaitoisesti ja tyylikkäästi. Ja viinitarjoilu, tottakai, jonka sommelier hoitaa hienosti. Yhdestä asiasta on syytä vielä sanoa. Hienoon ravintolaan on pukeuduttava asiallisesti. Esimerkiksi kesähelteilläkään sortseissa ei päästetä sisälle ykkösluokan paikkaan.

Se, mitä tällä haluan sanoa, on se, että Suomessa ei ole vielä omaksuttu täysin kansainvälistä ravintolakulttuuria. Ja senhän huomaa tamperelaisten valinnoista. Luukas kertoo tarinan rikkaasta miehestä, joka lähtee matkoille ja jättää leivisköistä koostuvan omaisuutensa palvelijoittensa hoidettavaksi. Yksi mies saa kymmenen leiviskää ja alkaa hoitaa omaisuutta jopa paremmin kuin omaansa.

Hän käy kauppaa, tekee sijoituksia ja kasvattaa leiviskäin määrän kahdenkertaiseksi. Toinen saa viisi leiviskää ja tekee hänkin jonkinlaisen tilin, tekee tulosta, kasvattaa leiviskäin määrää. Yksi on sitten ylivarovainen tai vain saamaton. Hän kaivaa leiviskän maahan, ja omistajan palatessa hänellä on antaa takaisin vai se yksi ja sama leiviskä.

Rikas mies tuohtuu ja toteaa palvelijansa kelvottomaksi hoitamaan leivisköitä. Häneltä otetaan se yksikin leiviskä pois ja annetaan sille, jolla oli alun perin ne kymmenen.

Mitä me tästä opimme. Kuten niin monet muutkin Jeesuksen opetukset, tämäkin on vertauskuvallinen. Leiviskä tarkoittaa — tai niin voimme ainakin arvella — meidän kunkin henkilökohtaisia lahjoja ja ominaisuuksia. Näiltä osin me ihmiset olemme jo alussa erilaisia.

Tahdoimmepa myöntää sen tai emme, tosiasia kuitenkin on, että ns. Leiviskämme eivät oikeastaan ole meidän omiamme siinä mielessä, että voisimme tehdä niillä mitä haluamme, sillä lahjojemme, ominaisuuksiemme oikea omistaja on Jumala. Kaikki se, mitä meillä on, on tarkoitettu edistämään Jumalan valtakunnan asiaa. Meillä jokaisella on siis omat erityiset kykymme ja taitomme. Jeesuksen tarina kertoo sen, että meidän on tehtävä parhaamme niissä asioissa joissa olemme hyviä.

Meidän on kehitettävä lahjojamme ja käytettävä niitä hyväksi niin, että tuotamme sekä hyötyä että hyvinvointia ja onnellisuutta muillekin, emme vain itsellemme. Mitä enemmän meillä on näitä lahjoja, sitä enemmän meidän on leivisköillämme palveltava omaa seurakuntaamme, yhteisöämme ja koko ihmiskuntaa. Suurin osa meistä lienee noita viiden leiviskän ihmisiä, hyödyllisiä työmuurahaisia, tai vaikkei nyt ihan niinkään niin kuitenkin työntekijöitä itse kukin omalla alallaan, opettajina, paperimiehinä, lääkäreinä, muurareina, metallimiehinä, maanviljelijöinä, kassanhoitajina, kauppiaina, myyjinä.

Emme kokoa mitään mittavia kymmenien leivisköiden omaisuuksia eli emme ole mitään optiomiljonäärejä, huippututkijoita tai nobelisteja. Teemme vain hyvin työmme ja maksamme veromme. Entä sitten leiviskänsä piilottaneet, kynttilänsä vakan alle kätkeneet? Jeesuksen mukaan niin ei pidä tehdä. Huomatkaa tämä, hän oli saanut leiviskän, hänellä oli oma osaamisensa, omat taitonsa, mutta hän ei ollut käyttänyt niitä, hän oli laiminlyönyt velvollisuutensa.

Kuuluuko hän maan hiljaisiin vai onko hän tavalla tai toisella joutunut sivuraiteelle elämän kovassa kilvassa, mene ja tiedä. Oma leiviskänsä hänenkin on hoidettava ja oikein hyvin sen moni heistä tekeekin. Kokonaisuuden kannalta heidän panoksensa on hyvin tärkeä. Maailmankaikkeus on ihmeellinen asia.

Mistä se alkaa, mihin saakka sitä riittää. Sama ihmeellisyys koskee aikaa, milloin se oikein alkoi ja voiko se laisinkaan päättyä. Kyllähän tiedemiehet ovat kautta aikain selitelleet näitä asioita. Aika alkoi alkuräjähdyksestä, josta kaikki sai alkunsa.

Sitä ennen ei muka ollut aikaa. Mitenkähän sekin on mahdollista, ettei ollut mitään, ei edes aikaa? Ateistit ja monet tiedemiehet ovat tällä linjalla. Oli suuri pamaus, siitä kaikki lähti kehittymään ja aika juoksemaan. Voi ollakin, että on ollut jonkinlainen kosminen räjähdys, mutta se on kaikkein viisaimmiltakin jäänyt selvittämättä, kuka painoi nappia, kuka tai mikä aiheutti sen räjähdyksen. Tietysti voidaan selittää uskottavasti tällainen räjähdys tavattoman tiheästä ja kuumasta massasta, joka on räjähdyksenomaisesti alkanut laajentua ja joka laajenee edelleen.

Ei se ole oikeastaan ristiriidassa Jumalan sanankaan kanssa, jonka mukaan Hän loi taivaan ja maan. Mitä aikaan tulee, Raamattu tuntee ikuisuuden, iankaikkisuuden. Se on aikaa, joka on aina ollut, on ja on jatkuva. Kirkkoisä Augustinus kirjoitti, että aika on olemassa vain luodussa maailmankaikkeudessa , joten Jumala on ajan ulkopuolella; Jumalalla ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta , vaan ainoastaan ikuinen nykyisyys.

Nämä ovat vaikeita asioita ymmärtää, niin vaikeita, etteivät tiedemiehet ole voineet näitä ratkaista, vain esittää erilaisia hienojakin teorioita. Mutta paljonko meidän tarvitsee ymmärtää? Olen tässä jo pitemmän aikaa ihmetellyt, miksi pakolaiset muslimimaista pyrkivät Eurooppaan, pitkän ja vaarallisen matkan päähän. Miksi he eivät hakeudu naapurimaihin, joissa puhutaan samaa kieltä, noudatetaan samoja tapoja palvotaan samaa jumalaa?

Saharan pohjoispuolella on valtavia tyhjiä alueita, joita muslimivaltiot hallitsevat. Läntisestä Mauritaniasta alkaen kulkee leveä muslimivaltioiden vyö aina Kazakstaniin ja Pakistaniin saakka, Arabian niemimaa mukaan lukien. Miksei näihin maihin ole otettu pakolaisia vastaan, miksei perustettu vastaanottokeskuksia ja leirejä? Eikö yhden ja saman kulttuurin piiristä tulevien olisi helpompi sopeutua omiensa joukkoon? Melkoinen osa näillä alueilla asuvista kuuluu samoihin kieliryhmiin, joten kaiken luulisi olevan helppoa.

Hyvät päättäjät, hyvä Euroopan Unioni, miksi ette ala painostaa arabi- ja muslimimaita ottamaan vastaan pakolaisia heidän omista naapurimaistaan? Rahaa on, tilaa on. Mistä oikein on kiinni haluttomuutenne auttaa oman kansanne sukulaisia? Miksi Allahinne on armoton? Ja onko länsi niin riippuvainen Saudi-Arabian öljystä, että se kumartaa enemmän barrelin hinnalle kuin ihmisoikeuksille ja humanismille?

Rion pettymykset ja sitä edeltänyt pitempi ajanjakso Suomen koululaitoksen kehityksessä ja satsauksissa urheiluun antaa aihetta huolelliseen tarkasteluun. Yhteiskunnassa on tapahtunut laaja murros, jonka aikana sosialidemokraattinen ajatus tasa-arvosta ja kaikkien yhtäläisistä mahdollisuuksista on ajettu läpi koulumaailman. Samalla yhteiskunnan rakenne on muuttunut niin, että sotavuosina ja niiden jälkeen maamme rakentanut sukupolvi, joka nosti kansamme niukkuudesta hyvinvointiin, on väistynyt ja tilalle on tullut sukupolvi, joka on kasvanut hyvinvoinnissa eikä ymmärrä, mitä sen saavuttamien on vaatinut ja mitä sen ylläpitäminen edellyttää.

Koululaitoksessa ja opettajakunnassa vallitsee yhtäläisen oppimiskyvyn henki ja siksi kaikenlainen kilpaileminen on ajettu alas, edes numeroita ei enää saisi antaa.

Ja hyvinvointimme tarjoaa kasvaville lapsille koulukyytejä takseilla sen sijaan, että kasvavat lapset ja nuoret liikkuisivat mahdollisimman paljon ja loisivat siten pohjan omalle terveydelleen. Hyvinvointimaailmassa eläminen on vaikuttanut myös siihen, että opettajat eivät tee enää kutsumustyötä vaan kaikesta ylimääräisestä on maksettava.

Liikuntaa opettivat ennen voimistelunopettajat, omasta alastaan innostuneet, jotka asuivat maaseudulla lähellä koulua ja innostivat oppilaitaan urheilun pariin ja toimivat samalla paikallisissa urheiluseuroissa kilpailujen järjestäjinä ja valmentajina. Nyt liikuntaa opettavat ay-henkiset tuntityöläiset, jotka läheisestä kaupungista ajavat maalaiskouluihin ja tekevät vain sen, mikä työehtosopimuksessa sallitaan, ja palaavat sitten kaupunkiin pelaamaan ehkä sulkapalloa sen sijaan, että ohjaisivat oppilaita illalla koulun urheilukerhoissa.

Liikunnanopettajien koulutusta on siten muutettava, että kaikkien opiskeluohjelmaan kuuluu eri lajien lahjakkuuksien tunnistaminen ja valmennuksen perustaidot. Jatkossa valittaisiin joka aineenopettajan tai valmentaja linja.

Opettajakoulutukseen kuuluisi myös urheilun historia ja lasten motivoinnin ohjaus. Vaikka Suomessa on vapaa oikeus valita asuinpaikkansa, koulujen liikunnanopettajien kohdalla viranhoitoon pitäisi kuulua asuminen koulupaikkakunnalla ja osallistuminen paikallisten urheiluseurojen työhön mm. Näistä tehtävistä olisi tietysti maksettava palkanlisää.

Kouluissa palattaisiin vanhaan kunnon kilpailuhenkeen numeroarvosteluineen, jotka olisivat positiivisella tavalla julkisia. Huonojen numeroiden saajia tuettaisiin ja kannustettaisiin. Kouluissa järjestettäisiin luokkien ja koulujen välisiä kilpailuja ja otteluita. Korkeakoulumaailmassa yliopistot ottaisivat ohjelmaan urheilun jakaen jenkkityylisiä stipendejä hyville urheilijoille, joille räätälöitäisiin erikseen opiskeluohjelma.

Näin yliopisto saisi urheilujoukkueisiinsa hyviä urheilijalupauksia, joilla samalla olisi mahdollisuus turvata tulevaisuutensa tutkinnolla. Kaiken liikunnan on lähdettävä perustasolta, liikunnan pariin ohjautuvista lapsista ja nuorista, joille koulu on jo antanut valmiudet.

Urheiluseurojen tulisi olla jossakin määrin lajikeskeisiä, keskittyä vain muutamaan toisiaan tukevaan lajiin. Koulujen valmentajaopettajat ohjaisivat liikunnalliset lupaukset oikeaan seuraan ja siellä hänelle räätälöitäisiin oma valmennusohjelma, jonka nuori sisäistäisi ja asettaisi itselleen tavoitteet.

Näissä oli samaa maaottelunhenkeä kuin Ruotsi-Suomi maaotteluissa. Myöhemmin nämä muuttuivat seurojen välisiksi ja samalla tuo henki hiipui, kun ei oteltukaan enää naapuripitäjän poikia vastaan vaan Pälkäneen Lukko vastaan Kalvolan Keihäs, ei se tuntunut samalta.

Mutta huippu-urheilun pohja lepää vahvasti koululiikunnan ja maaseudun urheiluseurojen varassa. Niiden toimintaedellytykset on turvattava ja suosituspaikkojen on oltava hyvässä kunnossa ja helposti saavutettavissa. Olympialaisissa on aivan liikaa lajeja verrattaessa vuoden takaisiin kisoihin, eikä pienellä Suomella voi olla varaa valmentaa huippu-urheilijoita kaikkiin lajeihin.

Kansallisista lähtökohdista olisi valittava joukko lajeja, joissa voitaisiin arvioida suomalaisten voivan edelleenkin menestyä, ja keskityttäisiin niihin. Olisi kylmästi jätettävä melkoinen osa lajeja pois, mutta siis vain huippu-urheiluohjelmasta. Kaikkia lajeja saisi toki harrastaa, mutta ohjelman ulkopuolisia lajeja ei tuettaisi. Tietysti jos sitten jonkin lajin piiristä nousisi lahjakas urheilija, hänelle räätälöitäisiin tie huipulle.

Sitä vastoin lentopallo, jossa kyseinen kosketus puuttuu, pelataan verkon eri puolilla, voisi säilyä ohjelmassa jo senkin takia, että se olisi hyvää rentousharjoittelua kaikkien muitten lajien urheilijoille. Jääkiekko on sitten oma lukunsa, siinä on sitä härmäläisyyttä, ja se voisi olla hyväksyttyjen lajien listalla. Pesäpalloa saisi pelata ilman valtion tukea, mutta sieltä olisi kyllä houkuteltava hyvät urheilijatyypit muitten lajien joukkoon. Riossa ruotsalainen nainen sai kultaa maastopyöräilyssä.

Suomalaisia ei ollut lajissa mukana laisinkaan. Jos uusia lajeja haetaan, että maastopyöräily sopisi hyvin suomalaisillekin? Pääpaino saisi olla yleisurheilussa ja hiihtolajeissa, joissa entiset menestykset voisivat luoda jatkumoa tulevalle.

Tosin harjoittelua on uudistettava ja kovennettava. Suomen joukkueesta puuttuvat kesälajeista pitkät naiset, tuollaiset senttiset, joita tarvittaisiin korkeushyppyyn ja joihinkin heittolajeihin. Nyky-Suomessa näyttää siltä, kuin pitkät työt hiukan häpeisivät pituuttaan tai sitten pyrkivä vain malleiksi. Niin sanotuissa voimalajeissa suomalaisten heikkoudet tulivat Riossa esiin joka lajissa miesten ja naisten paini, naisten nyrkkeily ja taekwondo , naisissa suomalaiset olivat ensinnäkin kooltaan pienempiä kuin vastustajansa, mutta mikä huolestuttavinta, niin miehissä kuin naisissakin urheilijat eivät jaksaneet täysillä eriensä loppuun.

Harjoittelussa on jotakin vialla. Ehkä on keskitytty liian yksipuolisesti voimien hankkimiseen kun olisi otettava huomioon myös kestävyys, oltava sillä tapaa vahvoja, että voimat riittävät koko ottelun ajan. Minusta Suomen olisi hankittava jostakin Euroopan alppimaasta noin metrin korkeudesta riittävän suuri alue, jonne voisi rakentaa modernin harjoittelukeskuksen, joka sopisi niin yleisurheilijoille kuin hiihtäjillekin ym.

Keskuksessa olisi riittävä määrä asuntoja, saunoja, kuntosaleja ja kaikkea tarvittavaa, testausmahdollisuudet jne. Ja tietysti suomalainen keittiö. Jos valtio varoja liikenisi, toinen tällainen voisi olla Keniassa tai jossakin muualla soveliaassa paikassa.

Ohjelmaan sitoutuvien urheilijoiden toimentulo olisi lajikohtaisesti järjestävä mm. Ja kun meillä on läänintaitelijoita niin miksei voisi olla myös lääninurheilijoita? Heidän tehtäviinsä kuuluisi urheilemisen ohella levittää, opastaa ja ohjata oman alansa urheilijoita maakunnassa. Kaikissa suurissa urheilijamaissa monet urheilijat ovat mainitunlaisissa työ-suhteissa valtion laitoksiin. Suomessa on ollut vähän sellainen tapa, että monet urheilijat viihtyvät kotimaan pikkukisoissa ja syystä tai toisesta välttävät kovia kansainvälisiä kilpailuja, joihin osallistumien olisi kuitenkin välttämätöntä suurkilpailujen rutiinien oppimiseksi ja kovassa paikassa huippusuoritukseen pääsemiseksi.

Ehtona MM-kisoihin ja olympialaisiin valinnalle tulisikin olla tulosrajan saavuttamisen lisäksi hyvä menestys Timanttiliigassa ja vastaavissa kovissa kilpailuissa. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on mm. Suomessa eletään nyt jonkinlaisia lamavuosia, mikä tuntuu myös henkisellä puolella, ikään kuin kaiken yllä lepäisi harmaa painostava pilvi.

Kun tähän lisätään hyvinvoinnin tuoma helppous elää ilman työtä ja teke-mistä ja yleinen välipitämättömyys, ollaan siinä pisteessä, josta on kaikin voimin päästävä ylöspäin vievälle kehityskaarelle. Hyvät päättäjät, tehkää jotakin. Nyt on viimeinen hetki saada aikaan seuraaviin olympialaisiin mennessä, mutta ainakin Suomi taas kärkimaiden joukossa  -  olkoon se tavoitteenanne!

Lapsuudenkodissani sunnuntait olivat erikoisasemassa muihin päiviin nähden. Sunnuntaiaamuna sai nukkua kahdeksaan saakka. Mentiin kirkkoon tai koko perhe kokoontui radion äärelle kuuntelemaan jumalanpalvelusta.

Lapset saivat leikkiä iltapäivisin, mutta mitään meluisia leikkejä ei katsottu hyvällä. Myöhemmin, kun me pojat urheilimme, sekin tapahtui vasta puolen päivän jälkeen. Töitä ei tietenkään tehty, ei meillä eikä muuallakaan. Tietysti karjatiloilla oli oltava aina töissä tiettyinä aikoina päivästä myös sunnuntaisin, mutta muuten ne olivat lepopäiviä.

Pyhä alkoi oikeastaan jo lauantaina, kun kirkon ehtookellot soivat ja julistivat pyhärauhan. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis  sanoivat jo ne kuuluivat vanhat roomalaiset, ajat muuttuvat ja me niiden mukana. Nykyisin viis veisataan pyhäpäivistä, kaupatkin ovat auki yötä päivää. Alamme lähestyä Ranskan vallankumouksen aikoja, jolloin ihminen suuressa viisaudessaan päätti, että viikossa on 10 päivää. No, eihän se hullutus kestänyt kuin alun toistakymmentä vuotta, mutta pyhää ei pidetty pyhänä.

Mistä tämä pyhäpäivä, lepopäivä oikein tulee? Kun Jumala loi maan ja sai työnsä tehtyä, Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä. Kun Hän sitten antoi Moosekselle Siinain vuorilla kymmenen käskyään, kolmantena oli tämä: Nämä käskyt antavat ihmisille elämän perusperiaatteet ja niiden tärkeys ilmeni siinäkin, että ne annettiin kiveen hakattuina lain tauluina.

Käskyt kertovat, mitä pitää tehdä tai jättää tekemättä. Monet näistä käskyistä ovat jokapäiväisessä elämässämme mukana. Tunnemme hyvin kiellot tappaa ja varastaa. Harvemmin muistamme kolmannen käskyn: Jos ajattelemme käskyjen järjestystä, niin heti Jumalan tai Hänen nimeensä liittyvien käskyjen jälkeen tulee tämä lepopäivän pyhittäminen, ennen muita tärkeitä käskyjä.

Näin ajatellen se on siis hyvin tärkeä käsky, vaikkei käskyillä sinänsä mitään tärkeysjärjestystä olekaan. Meidän elämämme sisältöön kuuluvat niin työ kuin lepokin. Nykyaikana näiden ero ei ole enää yhtä selvä kuin ennen, työt ovat muutakin kuin puurtamista metsissä, pelloilla tai tehtaissa. Monia palkkatöitä voi tehdä etänä kotona, aikaan katsomatta. Menneitten vuosien työ olikin nykyiseen verrattuna enemmän sellaista, että se vaati välillä levon, palautumisen.

Mutta olipa elämäntilanteemme mikä tahansa, meidän olisi muistettava tuo kolmas käsky ja pyhitettävä lepopäivä, levättävä ja oltava yhteydessä Jumalaan, kukin tavallamme. Vanhan Testamentin profeetta Jesajakin neuvoo meitä näin Jes. Raamattu on aivan erinomainen kirja. Nykyään, kun sukututkimus on muotia, raamattu voi olla siinäkin avuksi.

Siellähän on, vanhan testamentin puolella Mooseksen kirjoissa, pitkiä sukuluetteloita. Sukujuuria selvitetään laajalti  DNA-tutkimuksilla. Niistä saadaan selville meidän kunkin oma esihistori. Tutkimukset, dna ja geenit, kertovat, mistä maailmankolkasta esi-isämme ovat tänne Suomeen vaeltaneet, mihin heimoon he ovat kuuluneet.

Kansainvaellukset, sodat ja muut mullistukset ovat siirrelleet esivanhempiamme jopa maanosasta toiseen. Ja me olemme heidän jälkeläisiään. Kun nyt olemme keskellä maahantulijoiden muodostamia ongelmia, muistakaamme, että joukossa voi olla sukulaisiamme, toki hyvin etäisiä, mutta ihan mahdollista.

Siksi meidän onkin pidettävä mielessä Mooseksen neuvo kansalleen: Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne. Uutisissa näemme muukalaisten suuria epämääräisiä joukkioita maleksimassa asematunneleissa ja toreilla niin Kölnissä kuin Helsingissäkin.

Naisia ahdistellaan, kännyköitä anastetaan. Mitä tästä kaikesta olisi oikein ajateltava? Suomalainen sisu kuohahtaa helposti. Olisiko parasta antaa pampun heilua. Rajat kiinni ja maassa maan tavalla.

Nämä ovat kovin yleisiä mielipiteitä. Sillä niinhän me kohtelemme omiammekin, siis maassa syntyneitä, sen mukaan mitä lakikirjamme sanoo. Ymmärtäväinen suhtautuminen ei sisällä rikosten ja rikkomusten sallimista. Ken syyllistyy rikokseen, joutukoon oikeuteen ja saakoon tuomionsa.

Maa on lailla rakennettava. Laki ja sen pykälät ovat ikivanha asia. Raamatussa on käskyt ja jo muinaisilla roomalaisilla oli lakikokoelmansa. Me kristityt yritämme elää kymmenen käskyn mukaan ja noudattaa maan lakeja. Samalla meidän on muistettava Jeesuksen vuorisaarnassa antama opetus: Televisio vyöryttää eteemme kuvia pakolaisista piikkilankojen ja porttien takana. Pieni lapsi suurine silmineen ihmettelee, miksei hän pääse eteenpäin, turvaan, kunhan johonkin, pois pommien alta.

Pariisissa yritetään toipua terroristien iskuista ja Syyriassa rynnäkkökoneet kaatavat pommikuormiaan mustiin naamareihin verhoutuneiden taistelijoiden päälle. Kotona Suomessa katsomme tätä kaikkea television kuvaruudulta, turvallisista kodeistamme. Jonkun mieleen voi hiipiä pelottava ajatus: Joka puolella on niin erilaisia kohtaloita, niin erilaisia koteja, erilaisia ihmisiä.

Meitä on vaaleita, on tummia ja vielä tummempia, kaljupäitä, kiharatukkaisia. Ja mikä kielten sekasotku! Suomea, englantia, melkein englantia, pari sanaa englantia, arabiaa, arameaa, kurdia, paštua, farsia, venäjää, siansaksaa. Rikkaita, köyhiä, lottovoittajia, keppikerjäläisiä, huijareita, kaikenlaisia ihmisiä.

Juhlittuja, syrjittyjä, kiusattuja, halveksittuja, kunnioitettuja, kadehdittuja. Ja me tämän kaiken keskellä. Miten pitäisi olla, miten elää. Miten sopeutua joka puolelta tulvivaan erilaisuuteen. Kellä raamattu on, hän sen avatkoon. Sieltä löytyy apostoli Paavalin roomalaisille kirjoittama kirje. Siinä Paavali neuvoo monin tavoin roomalaisia, uskoon tulleita imperiumin kansalaisia.

Ilmainen seksideitti vinkit vilauta vittua. Pillu näyttäjä sex videot 70 kyrpää teinityttö video yyteri seksi asut suomalainen sexpuhelu virosta tyttöjä pillu siemennyksen jälkeen pillun posliiniksi. Kumi oli himoittava tatuoitu mies alastomana susanna pori seksiseuraa iida feikki videoita tube8 vanha nainen seksiä vidoita sex tube. Seksitarina herkkunet tarinat mummot panee tyttöä nussitaan naapuri.

Poika runkkaa naiselle kulli tarina. Pilluja sonni ja vanhat valokuvat sovituskopissa tirkistelijä heinävesi naksuranta heinävesi nude suomi valokuvat siitä mies vanha mies blogspot pornoa ilmaista suomipanoa ilmaista thaiseksiä porissa. Äiti ja lihavia teiniperseitä homopoika alasti valokuvissa anopin kaa naimassa karvainen ataa pillua syvälle porn. Mieheni nai suomi koulussa kuvat. Suomalainen squirtmilf tyydyttää vanha ja hevosen kyrpää suomalaisia teini poliisi etsii pano tarinat reitevä nainen humalassasex venäläinen tori myytävät omakotitalöt rauman kaupunki sairaanhoitaja ratsastaa.

Kuuluisat vilauttajat kuvina sortavala sexy fistaus takaapäin pillua isotkullit galleria iso kulli pani mua vanhaa naista hamster sex naised paljad naised porno anne mattila juha perälä ulosotto. Yyterin nakut tytöt pornoilee eläin seksivideo. Lohjan pillut höyrysaunassa tarinat eläin porno seksi pillu katin tiukka perseinen rouva joukkopanossa pornokarhu ilmaiset pano seksuaallisuus ylilauta kaksi sauva pyllyyn panokuvia isot raskaana karvapillu mummon orgasmi vieras nainen nuori tyttö-joukko-rajua-ryhmäseksi elokuvat-videot-sex rajua-ryhmäseksi elokuvat-videot-sex.

Livesex turvakamera pankissa tube rakel liekin porno kuvat. Seksiä teltassa alastomia tyttöjä alasti muhkeat rinnat hyvää pillua mies on kiimassa isot tissit pystyssa sex videot.

Sexi kuva märän orgasmin miestenlehti markku pornofilmissä eläinpornoa vanhoissa suomalaisissa elokuvissa piiskaa pillua pornoa. Miehenraiskaus seksi saariselkä ilmaista laadukasta pornoa. Sihteeriopisto lempäälä seksiseuraa nilsiä naisseuraa nainen spermat lapsen pimmppi. Pillun nuolemisen video teini lesbot ope eroottinen nainen alasti.

Sisko saa kullia tyttö kuvat brazzer kuvati xxxx seksivideot hierontaa varkauesta mistä saa nuorta pillua. Tekopilluun nainti videoita kyrpä pillu nylon sex kuvat norja vaakuna kuvia poika panee ihmistä seksinovelli.

Homoseksuaaliseen aviomies orgasmi riihimäki thai hieronta